Minä ja veljeni olemme kuuden vuoden ikäerolla, ja hän on minua vanhempi. Kolme vuotta sitten hän meni naimisiin ja päätti muuttaa vaimonsa asuntoon, eikä jäänyt asumaan vanhempiemme luokse. Helsingin vuokrien korkeuden takia tämä oli heille ainoa järkevä vaihtoehto. Toisaalta, olen ollut naimisissa jo kuusi vuotta, ja minulla ja vaimollani on kaksi lasta, pojallemme Otso (6 vuotta) ja tyttärellemme Kaisa (4 vuotta). Vaimoni on helsinkiläinen, joten muutimme sinne kaupungissa me tapasimme toisemme. Työpaikkanikin on Helsingissä, joten pystyin ostamaan pienen asunnon lainalla.
Äskettäin sain vanhemmiltani viestin: veljeni ja hänen perheensä tulevat vierailulle viikoksi ja he odottavat, että majoittaisin heidät luonani. Olin iloinen nähdessäni veljeni pitkästä aikaa, mutta en voinut ottaa heitä asuntoomme, koska nelihenkinen perheemme asuu yhdessä pienen yksiön seinien sisällä.
Tapasimme unenomaisella rautatieasemalla, jossa junat kulkivat perhosina, ja vietimme päivän kiertäen Helsingin outoja katuja siellä talot tanssivat ja kahvilat kasvoivat kuin kuuset. Vanhempani ehdottivat taas, että majottaisin veljeni, hänen vaimonsa ja poikansa, koska oli kallista vuokrata huone tai asunto Helsingistä eurot haihtuivat talvien tuuliin. Mutta en voinut tilaa ei ollut, eikä Kaisa tai Otso halunnut jakaa kuplivaa uniyksiötä muiden kanssa.
Illallisella, jossa lautaset pyörivät pöydän ympäri kuin kalevalaiset taikakivet, ehdotin että voisin viedä heidät hotelliin. Veljeni mulkaisi minua lakritsinhimoisesti ja vaati, että heidän pitäisi jäädä luoksemme kuin olisi oikeutettu siihen. Ehdottelin hostellia, tuttavien kautta vuokraamista tai hotellia, mutta heidän ilmeensä jäivät jäätyneiksi ja he torjuivat kaikki vaihtoehdot. He selvästi halusivat jäädä Helsinkiin minun kustannuksellani, kuin olisi se itsestäänselvyys.
Silti tiedän unessani, että minulla on oikeus hallita omaa asuntoani, jonka olemme vaimon kanssa työllä ja hiellä hankkineet, enkä ole velkaa kenellekään yösijaa. Yksiön seinät kallistuivat, halusivat kuulla vain oman perheeni unet, ja Helsinki huokaisi, kun ilta pimeni kuin juhannusyön taika.
