On yksi nainen, jonka kanssa olin koulussa samaan aikaan. Kutsutaan häntä vaikka Ailaksi. Aila oli todellinen prinsessa. Lukion jälkeen hän hakeutui opiskelemaan oikeustiedettä Helsingin yliopistoon. Myöhemmin hän päätti suorittaa toisenkin tutkinnon, tällä kertaa kauppiksessa johtamista ja taloutta. Sieltä hän tapasi miehen ja meni tämän kanssa naimisiin. Mies tienasi hyvin, eikä vaatinut Ailaa käymään töissä, joten Aila sai rauhassa opiskella loppuun.
Kun Aila sai toisenkin tutkinnon valmiiksi, hän ei mennyt töihin, vaan jäi kotiin. Kun ystävät kysyivät töistä, Aila vastasi olevansa täysin tyytyväinen elämäänsä. Hän kertoi, että hänen miehensä rakasti siistiä ja viihtyisää kotia, eikä hän olisi osannut antaa sitä jos kävisi töissä. Mies antoi Ailalle rahaa kaikkeen, mitä tämä halusi kauneushoitoloista kuntosalien jäsenyyksiin.
Tällaisessa arjessa he elivät. Joskus, Aila kertoi, mies sanoi toivovansa lasta, mutta Aila ei halunnut puhua asiasta. Hän ei halunnut lasta: Ailaa kiinnostivat enemmän oma vartalo, terveys ja vapaa-aika.
Avioliitto kesti ehkä noin kaksitoista vuotta, ja sitten he päättivät erota. Aila ei suostu kertomaan tarkempia syitä, enkä halua arvailla. He lähtivät eri teille, ja mies lopetti Ailan taloudellisen tukemisen kokonaan.
Nyt Aila saa rahaa isältään, joka on edelleen töissä. Mutta nämä summat eivät ole lähelläkään sitä, mihin Aila oli tottunut. Isäkin toistelee, että Ailan olisi hyvä hakeutua töihin onhan hän jo kolmekymmentäviisi ja aikuinen nainen.
Aila kääntyi ystäviensä puoleen meidän, entisten luokkakaverien ja pyysi apua työpaikan etsimisessä. Yksi meistä omistaa vaateliikkeen kauppakeskuksessa ja ehdotti Ailalle töitä myymäläapulaisena. Mutta Ailaa ei kiinnostanut. Hänen mukaansa oli turha mennä “pyörimään rytkyissä”, kun on korkeakoulututkinto taskussa.
Se tuntui jopa vähän huvittavalta. Hänellä ei ole minkäänlaista työkokemusta, koska opinnoistakin on aikaa, mutta vaatimuksia kyllä riittää. Hän haaveilee johtajan paikoista ja isoista palkoista.
Mitä te ajattelette tästä? Kuinka helppoa on oikeasti löytää töitä kolmekymppisenä, jos ei ole koskaan ollut oikeissa töissä?
