Ulkopuolisen silmin Sini vaikutti onnelliselta naiselta: kolmen lapsen äiti, puhui sujuvasti useita vieraita kieliä, työskenteli analyytikkona suuressa pankissa Helsingissä, tienasi hyvin, näytti hyvältä ja pukeutui tyylikkäästi. Hänen miehensä, Jari, oli puolestaan ollut kotona jo viisi vuotta, eikä osoittanut minkäänlaista halua etsiä töitä tai palata työelämään. Lapsien syntymän jälkeen Sini palasi töihin ja ansaitsi tarpeeksi, jotta pystyivät palkkaamaan hyvän lastenhoitajan auttamaan arjessa. Perhe asui Jarilta perityssä vanhassa kerrostaloasunnossa Kalliossa, ja lisäksi Sini oli lainannut rahaa ostaakseen pienen yksiön, jonka vuokrasivat, jotta perheen taloudellinen taakka helpottuisi.
Sini oli empaattinen luonne, ymmärsi puolisoaan ja odotti kärsivällisesti, että Jari löytäisi työnsä ja itsensä uudelleen. He ystävystyivät Ullan ja Veikon kanssa, ja näistä tuli heidän läheisimpiä ystäviään; perheet viettivät usein juhlapäiviä ja lomia yhdessä, ja nauttivat toistensa seurasta Suomen kesäilloissa, mökillä järven rannalla tai laskiaisen aikaan mäessä.
Elämä kuitenkin muuttui traagisesti, kun Veikko sairastui vakavasti. Sini tuki ystäviään sekä henkisesti että rahallisesti vaikeina aikoina. Lopulta Veikko menehtyi sairaudelleen, ja Sini jatkoi Ullan auttamista, jotta hän selviäisi menetyksestään ja arjen pyörityksestä yksin.
Eräänä päivänä Jari yllättäen sanoi Siniille löytäneensä uuden naisen, ja ilmoitti lähtevänsä tämän matkaan. Sini oli järkyttynyt, eikä pystynyt käsittämään, miten kaikki oli muuttunut niin äkisti ja erityisesti, kenen kanssa hänen miehensä oli uuden elämänsä aloittamassa. Murtuneena ja hämmentyneenä Sini hakeutui rakkaan ystävänsä Ullan luo saadakseen lohtua. Siellä hän näki Jarin ja kaikki palat loksahtivat paikalleen; totuus Jarista ja Ullasta paljastui.
Väsyneenä Sini palasi takaisin kotiin, ja pian puhelin soi: Jarin äiti soitti ja syytti Sinia siitä, että Jari oli lähtenyt ja ollut viisi vuotta ilman töitä. Siniä moitittiin myös siitä, että oli muka laiminlyönyt perhettään työnteon vuoksi. Syytökset painoivat raskaina Sinin sydäntä, saaden hänet kyseenalaistamaan koko elämänsä valinnat.
Nuo ajat tuntuvat nyt kaukaisilta kuin sumuinen, kolea kevätaamu Töölönlahdella. Elämää on jatkunut siitä eteenpäin mutta juuri noina aikoina Sini ymmärsi jotain tärkeää: menetyksen myötä ihminen löytää todelliset ystävänsä ja oman voimansa, hiljaisissa illoissa, kun taivas kirkastuu pitkän talven jälkeen.
