En puhu kovinkaan usein Salla-siskoni kanssa, vaikka asumme samassa kaupungissa Tampereella. Olin kuitenkin kuullut yhteisiltä ystäviltä, että hänellä oli vaikea vaihe menossa elämässään, joten päätin mennä käymään. Salla kertoi menettäneensä työnsä, hänen miehensä teki satunnaisia töitä, ja raha-asiat sekä lapsen hoito painoivat heitä kovasti. Tunsin vahvaa myötätuntoa siskoani kohtaan ja halusin auttaa kaikin mahdollisin tavoin. Silti kotiin palattuani olo oli raskas; sydäntäni painoi huoli.
Seuraavana päivänä kokosin kaikki ylimääräiset tavarat ja vaatteet, jotka suinkin voisin antaa, ja toimitin ne Sallalle.
Tuosta hetkestä lähtien minä ja ajan myötä myös monet muut sukulaiset tarjosimme Sallalle tukea useamman kuukauden ajan. Tarjosimme lämpimiä vaatteita, ja naapuritkin toivat lähes uusia lasten kenkiä. Aloimme jopa yhdessä ostaa ruokatarvikkeita: puuroa, perunoita, leipiä ja hedelmiä kaikkein tarpeellisimpia. Pyrimme parhaamme mukaan tukemaan Salla-perhettä vaikean hetken yli. Siskoni mies näkyi kotona harvoin, joten ajattelimme hänen puuravan töissä saadakseen talouden pysymään pinnalla.
Eräänä aamuna päätin poiketa Sallan luona ennen töihin lähtöä, enkä illalla kuten yleensä. Pihaan saapuessani huomasin portin edessä suuren, kiiltävän uuden Volvon. Auto oli selvästi kallis. Sallan mies asteli ulos talosta, nousi autoon ja ajoi pois. Uteliaisuuteni heräsi, ja menin heti kysymään Sallalta asiasta. Hän kertoi heidän ottaneen lainan auton ostoa varten ja maksavansa sitä pikkuhiljaa pois.
Yllätykseni oli melkoinen. Kysyin suoraan: Eli kotiin ei jää juuri yhtään euroja elämiseen, mutta onnistuitte silti ostamaan tuollaisen kalliin auton lainalla? Me kaikki olemme luulleet teidän kamppailevan vaikeuksissa, ja olemme auttaneet kaikin mahdollisin tavoin, vaikka samalla ajelette uudella autolla. Silloin ymmärsin, ettei antamamme apu ollut mennyt aivan niin kuin olimme ajatelleet.
Siitä päivästä lähtien päätin ottaa hieman etäisyyttä Salla-siskooni ja kerroin totuuden myös muille sukulaisille. He ansaitsivat tietää, mihin heidän tukensa oli mennyt viime kuukausien aikana.
Opin tästä, että auttamisen halu on tärkeää, mutta samalla täytyy muistaa, että rehellisyys luo luottamusta myös perhepiirissä. Sokeasti ei voi tukea, jos toiset eivät osaa arvostaa tai käyttää apua vastuullisesti.
