Mieheni on löytänyt uuden rakkauden. En tunne siitä ahdistusta enkä vihaa. Olen jopa tavannut tämän toisen naisen kasvotusten. En kantanut kaunaa hänelle tuntui typerältä antaa jonkun miehen aiheuttaa riitoja välillemme.
Istuimme alas keittiön pöydän ääreen ja juttelimme pitkään. Paljastui, että hän, Katri, oli oikeastaan lämmin ja rehellinen ihminen. Yllättäen olimme kuin vanhat ystävät; puhuminen oli helppoa ja nauroimme samoille asioille. Vaihdoimme myös pienet lahjat Kaija minulta, Katri häneltä.
Mieheni ja Katri päättivät myöhemmin pitää valehäät ei tietenkään virallista, mutta leikkimielinen, lämmin tilaisuus meille kaikille. En tuntenut kateutta tai katkeruutta, vaan heittäydyin suunnitteluun mukaan. Autoin Katri löytämään täydellisen valkoisen häämekon, ja hän neuvoi minua valitsemaan juhliin sopivan sinisen iltapuvun. Päätimme pitää juhlat meidän kodissamme. Minusta tuli heidän todistajansa. Kaikki tuntui yllättävän aidolta vain käräjäoikeuden virkamies puuttui.
Hääpäivän aamuna heräsimme aikaisin, keitimme kahvit ja viimeistelimme koristelut yhdessä. Auttelin Katria pukemaan häämekkoaan päälle olohuoneessa. Kun lähdimme juhlasaliin, lupasimme toisillemme ystävyyttä ja tukea aina.
Katri ja mieheni lausuivat toinen toiselleen sydämelliset valat, pujottivat sormukset toistensa sormiin ja lopuksi suutelivat lujasti. Kaikki oli niin täynnä tunnetta kuin oikeissa häissä.
Ensimmäinen yhteinen yömme jatkui meidän talossamme. Kun mieheni nukahti juhlahumun jälkeen, Katri tuli alas keittiöön kanssani. Jatkoimme keskustelua pitkälle yöhön jaettu ilo, yhteiset kokemukset, naisten välinen ymmärrys. Yllättävää, miten paljon meillä oli yhteistä.
En tunne itseäni nöyryytetyksi. Päinvastoin, olen kiitollinen en vain saanut uutta ystävää, vaan seuraa lenkille, uimahalliin ja kirpputorille. Uskon, että minun ja Katrin välinen ystävyys on koko tilanteen paras asia, paljon merkittävämpi kuin mikään mies meidän välillämme.
Mitä mieltä olette tällaisesta ystävyydestä Suomessa?
