Tämä tarina tapahtui muutama kuukausi sitten. Eräänä iltana Ville oli paluumatkalla Helsinki-Vantaan lentoasemalta, josta oli hakenut äitinsä. Matkalla hän huomasi tytön seisomassa moottoritien laidalla. Ville päätti pysähtyä ja kysyä, tarvitsiko hän apua. Autossa Ville antoi tytölle oman takkinsa, sillä tämä oli läpimärkä.
Kävi ilmi, että tytön oma isä oli kohdellut häntä kaltoin. Hän pyysi Villeltä kyytiä juna-asemalle, missä voisi viettää yön ja miettiä tulevaa aamua rauhassa. Ville ei kuitenkaan pystynyt jättämään tyttöä pulaan, joten hän tarjosi tytölle mahdollisuutta asua hänen luonaan. Näin tyttö muutti Villen luo. Kolmen kuukauden kuluttua tapahtui jotakin yllättävää.
Eräänä päivänä tyttö voi huonosti, ja selvisi, että hän odotti lasta. Aluksi Ville oli hämmentynyt uutisesta, mutta lopulta hän päätti, ettei abortista voisi olla puhettakaan. Hän kosi tyttöä. Nyt Ville kertoo usein ystävilleen, kuinka hyvin hänen vaimonsa kokkaa ja miten hyvä emäntä hän on. Silti Ville piilottaa sisälleen salaisuuden hän ei ole koskaan pystynyt oikeasti rakastamaan naista, mutta pysyy vaimonsa rinnalla säälistä. Hän ei tiedä, kuinka kauan heidän avioliittonsa kestää, mutta on onnellinen nähdessään hymyn hänen kasvoillaan.
Elämä opettaa, että toisinaan emme pysty antamaan rakkautta omasta sisimmästämme, mutta voimme silti tuoda iloa ja turvaa toisen arkeen. Joskus myötätunto ja toisen auttaminen ovat kaikista suurimmat lahjat, jotka voimme antaa.
