Tänään kirjoitan päiväkirjaani siitä, miten eilen tapahtui jotakin odottamatonta täällä Hietsun rannalla Helsingissä. Olen lomalla ystäväni Juhon kanssa ja vietimme aurinkoisen päivän meren äärellä. Paikallisessa kahvilassa istuimme rennosti, nauttien kylmästä mustikkamehusta. Ihmisiä oli paljon, erityisesti jäätelökojun ympärillä. Huomasin, että porukka kerääntyi ja jokin oli meneillään. Juho uteli, joten menimme katsomaan.
Rannalla makasi nuori nainen, selvästi tajuton. Hänen äitinsä itki ja yritti elvyttää tytärtään. Juho ei epäröinyt hetkeäkään. Hän nappasi vesipullon pöydältä, kaatoi vettä tytön kasvoille, tarkisti pulssin ja ymmärsi heti, että tilanne oli vakava. Hän aloitti paineluelvytyksen, ja minä soitin hätäpuhelun.
Ambulanssi saapui muutaman minuutin kuluttua, ja ensihoitajat ottivat tytön mukaansa. Ensihoitajat kiittivät Juhoa ennen kuin lähtivät. Juho pelasti tämän nuoren, suomalaisen tytön, jonka nimi kuulin myöhemmin olevan Maarit. Olin hämmentynyt. En niinkään Juhon rohkeudesta, vaan siitä, kuinka moni jäi vain katsomaan vierestä, jotkut jopa ottivat kuvia, osa tuijotti hiljaa. En tiedä, olisinko itse kyennyt toimimaan kuten Juho, mutta tärkeintä oli, että Maarit saatiin pelastettua.
Seuraavana aamuna istuimme samassa kahvilassa aamukahvilla ja karjalanpiirakoilla. Yhtäkkiä pihalle pysähtyi kolme mustaa ulkomaista autoa, juuri sellaisia, joista Juho oli haaveillut “Olisipa minullakin joskus tuollainen,” hän sanoi. Auton ovista nousi kuusi isokokoista miestä, selvästi Pohjois-Karjalasta, vilkaisi pöytämme suuntaan. Yksi miehistä kysyi suoraan: “Kuka teistä pelasti Maaritin eilen?” Näytin Juhoa.
Heidän ilmeensä oli vakava, mutta jollain tavalla lempeä, kuin jääkiekkomatsin jälkeinen kiitos. Miehet kiittivät Juhoa vuolaasti, ja yksi heistä ojensi Juholle auton avaimet. Selvisi, että nämä olivat Maaritin veljiä, eikä heillä ollut sanoja kiitollisuudelle Juho oli pelastanut heidän ainoan sisarensa. Juho ei meinannut uskoa, että autonsa haaveesta tulisi totta näin. Hän oli säästänyt kolme vuotta, mutta ei ollut saanut kasaan tarpeeksi euroja. Nyt hän kuitenkin sai auton kiitoksena, ja minä mietin syvästi, kuinka pienillä teoilla voi joskus muuttua koko elämä sekä omani että jonkun toisen.
