Kuule, mun on pakko kertoa sulle, mitä sattui yhtenä päivänä meidän kylässä. Seppo, ihan tavallinen duunari täällä, oli keräämässä polttopuita metsässä, kun yhtäkkiä se kuuli tutut äänet pensaan takaa. Uteliaisuus vei voiton, ja arvaa se näki, kun sen poika ja yksi kylän tytöistä, nimeltään Hilja, riitelivät aika tulisesti. Hilja puhui suoraan harmitteli, että heidän juttunsa piti salata ja ehdotti, että annettaisiin vielä kuukausi aikaa miettiä, mitä tehdään.
Seppo jäi miettimään kuulemaansa, ja oli silminnähden ärsyyntynyt poikansa käytöksestä. Kun hän sitten palasi kotiin hakkuupuun ja keitti perunoita iltaruoaksi, päässä pyöri tuleva keskustelu pojan kanssa. Poika sattui tulemaan yllättävän nopeasti kotiin, mikä Seppoa vähän helpotti.
Kun poika astui sisään, Seppo ei säästellyt sanoissa: Mitä sä oikein ajattelit, poika? Miksi et voinut kertoa aiemmin, että sulla on Hilja? Sehän on täydellinen miniä, huolehtivainen ja säästäväinen sellainen, jonka jokainen mies toivoo rinnalleen. Eikä tuollaista tyttöä kohdella huonosti! Mä en katso sitä sormien läpi, että hänestä ei pidetä huolta, saatikka arvosteta, edes sun toimesta! Poika meni ihan hämilleen isänsä purkauksesta, huudahti jotain ja paineli pihalle, nappasi pari omenaa mennessään ja paiskasi oven perässään.
Siitä lähtien sekä pojan ja Hiljan suhde että pojan välejä isään kiristi. Tilanne paheni vielä sen viimeisen Hiljan tapaamisen jälkeen, kun Hilja painosti, että heidän suhteensa pitäisi jo tulla julki. Poika yritti vielä puhua Hiljan kanssa, mutta siitäkin tuli uusi riita Hilja halusi selviä vastauksia ja että poika kosisisi häntä.
Seppo alkoi kyllästyä jatkuvaan draamaan ja otti ohjat käsiinsä. Hän meni Hiljan kotiin ja sopi salaa Hiljan vanhempien kanssa, että nuoret naitettaisiin toisilleen, eikä poika tiennyt tästä mitään. Hiljalle kerrottiin, että poikaystävä oli lähtenyt työmatkalle muutamaksi päiväksi naapurin auton varaosia hakemaan.
Kun poika palasi kotiin, yllätys oli melkoinen, kun Hilja istui odottamassa. Hölmistyneenä poika kysyi: Miten sä täällä olet? Hilja vastasi ihan rauhassa: Täällä on mun koti! Etkö sä ollutkin aikeissa mennä kanssani naimisiin? Tällaiset vähän yllättävät järjestetyt liitot oli täälläpäin ihan tavallisia.
Aluksi poikaa harmitti isänsä tunkeilu, mutta lopulta hän huomasi, ettei oikeasti olisi voinut löytää parempaa elämäntoveria kuin Hilja. Siitä eteenpäin he olivat läheisempiä ja onnellisempia kuin koskaan aiemmin, eikä pojan tarvinnut enää miettiä, oliko isän ratkaisu oikea hän kiitti mielessään Seppoa, joka toimi loppujen lopuksi heidän parhaakseen.
