Eräänä kohtalokkaana päivänä, Markus, vaatimaton työmies pienestä kylästä, kulki metsän halki keräten kuivaa polttopuuta saunaa varten. Äkkiä tuulen mukana kantautui tuttuja ääniä pensaikosta. Uteliaana hän kurkisti lehvästön läpi ja näki tiukan sananvaihdon parin välillä hänen oma poikansa ja tyttö nimeltä Aino. Aino purki pettymystään salassa pidetystä suhteesta ja ehdotti, että odottaisivat vielä kuukauden ennen kuin tekisivät minkäänlaisia päätöksiä.
Markuksen kuulemat sanat satuttivat hänen poikaansa, joka päätti lähteä kotiin ennen riidan jatkumista. Kotiin kävellessään Markus pohti syvään, millä sanoilla hän voisi käydä myöhemmin tämän vaikean keskustelun poikansa kanssa. Hän pilkkoi halkoja pihalla ja laittoi perunat kiehumaan illallista varten, odottaen kärsimättömänä pojan palaamista joka saapuikin yllättävän nopeasti kotiin.
Kun poika avasi oven, Markus ei aikaillut. Hän kysyi suoraan, miksi poika oli salannut Ainon. Mitä oikein ajattelet, poikani? Miksi et kertonut minulle aiemmin tyttöystävästäsi? Hänestä tulisi mainio miniä hyvä, säästäväinen, sellainen mistä jokainen mies voi haaveilla rinnallaan. Sinä kuitenkin kohtelet häntä huonosti. Sellaista en tule katsomaan läpi sormien. En hyväksy, että et kunnioita häntä eikä sitä kukaan muukaan tee! Poika hämmentyi isänsä äkillisestä kiivaudesta, karjaisi jotakin takaisin ja ryntäsi ulos, napaten mennessään muutaman omenan pöydältä ja paiskaten oven perässään kiinni.
Tämän jälkeen pojan ja Ainon välinen suhde kylmeni, samoin kuin pojan ja Markuksen välit. Tilanne heikkeni entisestään, kun poika viimein kohtasi Ainon ja Aino vaati rohkeasti, että heidän suhteensa tulisi tehdä julkiseksi. Poika yritti keskustella asiasta Ainon kanssa, mutta se johti vain uuteen riitaan, jossa Aino vaati, että pojan tulisi kosia häntä.
Markus kyllästyi katsomaan tätä loputonta draamaa ja päätti puuttua asiaan itse. Hän meni Ainon kotiin ja sopi salaa vanhempien kanssa siitä, että nuoret menisivät naimisiin poikaa asiasta ennalta varoittamatta. Ainolle puolestaan kerrottiin, että poikaystävä oli lähtenyt muutamaksi päiväksi Helsinkiin ostamaan varaosia naapurin autoon.
Kun poika palasi seuraavana päivänä, hämmästys oli suuri, kun hän näki Ainon odottavan häntä kotona. Hän kysyi sanattomana: Mitä sinä täällä teet? Aino katsoi häntä päättäväisesti: Minä asun nyt täällä! Eikö ollut tarkoitus, että menemme naimisiin? Tällaiset nopeasti sovitut liitot eivät olleet tavattomia heidän kylässään.
Aluksi poika oli äkäinen isänsä puuttumisesta asiaan, mutta huomasi lopulta, ettei parempaa puolisoa voisi toivoa kuin Aino. Heistä tuli läheisiä ja onnellisia yhdessä, ja poika oppi pikkuhiljaa arvostamaan isänsä tekoa ymmärtäen, että Markus oli tähdännyt vain heidän parhaaseensa.
