Jätettyään rakastajattarensa pois autosta, Lauri hyvästeli hänet hellästi ja suuntasi kotiin. Kotitalon pihalla hän pysähtyi hetkeksi, pohti mielessään, miten oikein kaiken kertoisi vaimolleen. Hän nousi portaat, avasi oven.
Hei, sanoi Lauri. Anni, oletko kotona?
Kotona, kuului vaimon tyyni vastaus. Hei. Lähdenkö paistamaan pihvejä nyt?
Lauri tunsi nyt päättäväisyyttä tehdä asiat suoraan, rohkeasti, niin kuin miehen kuuluu! Lopettaa kahden elämänsä sekoilu, ennen kuin rakastajattaren suudelmat ehtivät kylmetä huulilla, ennen kuin taas uppoaa arjen harmauteen.
Anni, Lauri selvitti kurkkuaan, tulin kertomaan… että meidän pitää erota.
Anni otti uutisen vastaan rauhallisemmin kuin monet ikinä kykenisivät. Häntä oli muutenkin hankala saada tolaltaan. Laurista oli aiemmin tuntunut huvittavalta kutsua vaimoaan “Kylmäksi Anniksi”.
Siis mitä? kysyi Anni keittiön ovelta. Jätetäänkö pihvit paistamatta?
Ihan kuinka haluat, sanoi Lauri. Paista, jos huvittaa. Jos ei, niin ei. Mä lähden toisen naisen luo.
Tämän jälkeen useimmat vaimot heittäisivät paistinpannun perään, tai nousisi hurjaan riitaan. Mutta Anni ei todellakaan kuulunut siihen joukkoon.
Jaahas, on sekin saavutus, hän totesi. Toitko edes mun saappaat suutarilta?
En, Lauri hämmentyi. Jos ne on tärkeitä, haen ne vielä tänään.
Voi elämä tuollainen sinä olet, Lauri. Lähetetään hakemaan kenkiä, niin tuot kuitenkin väärät, Anni murahti.
Lauria loukkasi. Erotilantarpeesta oli hävinnyt kipinä, draama ja tunnekuohut! Mitäpä muutakaan voisikaan odottaa jäätävän rauhalliselta Annilta.
Tuntuu, ettet edes kuule mua, Anni! Lauri parahti. Ilmoitan virallisesti, että lähden toisen naisen luo, jätän sut ja sun ajatukset pyörii vain kengissä!
Niin, Anni sanoi. Toisin kuin mun, sun kengät ei ole suutarilla. Mikäs estää lähtemästä.
He olivat eläneet yhdessä pitkään, mutta Lauri ei vieläkään ymmärtänyt, milloin Anni oli tosissaan ja milloin antoi vain sarkastisia piikkejä. Laurin ihastus Annin tyyneyteen ja järkevään luonteeseen oli alun perin ollut yksi syy heidän suhteelleen. Eikä Annin huolellisuus ja hyvä vartalokaan haitannut.
Anni oli kuin kolmekymmentätonninen laivan ankkuri, luotettava ja horjumaton. Mutta nyt Lauri rakasti toista palavasti ja kiihkeästi! Hän tiesi, että nyt piti laittaa piste tähän elämään ja katsoa uutta kohti.
Niin, Anni, Lauri sanoi vakaalla, hiukan surullisella ja nöyrällä äänellä, Olen kiitollinen kaikesta, mutta lähden, koska rakastan toista. Sinua en enää rakasta.
Sepä on uusi juttu, Anni totesi hieman huvittuneena. Et rakasta mua, hassu mies. Äitini rakasti naapuria, isä dominoita ja koskenkorvaa. Ja minä? Minusta tuli silti aika kelpo tyyppi.
Laurin kiistelyt Annin kanssa olivat aina olleet vaikeita. Jokainen Annin sana painoi kuin painava kivi. Kaikki hänen ylpeytensä suli, eikä riitakaan enää kiinnostanut.
Sinä oletkin hieno ihminen, Anni hyvä, Lauri sanoi vaisusti. Mutta minä rakastan toista, kiihkeästi, ehkä typerästi, mutta silti varmasti. Ja aion lähteä hänen luokseen, ymmärrätkö?
Tarkoitatko sitä Elina Korhosta? kysyi Anni.
Lauri kohdisti katseensa lattiaan. Hänellä oli viime vuonna ollut pieni sivusuhde Korhosen kanssa, mutta ei arvannut Annin tuntevan tätä!
Mistä sinä hänet no se ei ole tärkeää. Ei, kyse ei ole Korhosesta.
Anni haukotteli.
No, oletko sitten menossa Veera Salmen luo?
Lauria kylmäsi. Salmikin oli aikanaan ollut kuvioissa, mutta kaikki oli jo ohi. Jos Anni tiesi, miksi ei koskaan sanonut mitään? Niin Anni ei kuulunut niihin, jotka puhuvat turhaan.
Ei ole Salmi eikä Korhonen. Tämä on ihan toinen nainen, ihanin, mitä voin kuvitella! En osaa olla ilman häntä, aion lähteä hänen luokseen, älä yritä estellä!
Veikkaanpa, että kyseessä on Maija Virtanen, Anni sanoi. Voi Lauri-parka… eikä tämä mikään salaisuus enää ole. Se sinun “unelmiesi nainen” kolmeviitonen, yksi lapsi, kaksi aborttia, niinkö?
Lauri painoi kätensä otsalleen osui suoraan hermoon! Hänen suhteensa oli juuri Maija Virtasen kanssa.
Mistä… kuka kertoi? Oletko vakoillut mua?
Lauri, hyvä mies, olen gynekologi, Anni vastasi. Minä olen tutkinut monta sataa naista tässä kaupungissa. Sinä vain pienen osan. Minulle riittää lyhyt vilkaisu tietääkseni missä olet pyörinyt, senkin hooponahka!
Lauri kokosi itsensä.
Olkoon sitten vaikka Virtanen. Siitä huolimatta lähden hänen luokseen.
Olet sinäkin hassu, Lauri, Anni naurahti. Olisit kysynyt multa. Ei siinä Virtasessa mitään ihmeellistä ole, sanoo lääkäri. Ja onko sinulla unelmiesi naisen potilastiedot nähtynä?
Enpä olekaan Lauri myönsi.
No niin! Mene nyt suihkuun siitä. Huomenna soitan Jormalle, hän ottaa sinut labrassa jonon ohi, Anni totesi ja kääntyi keittiöön. Sitten jatketaan tästä. On sekin gynekologin mies eikä osaa edes valita terveellistä naista!
Mutta mitä minä teen nyt? Lauri kysyi surkeana.
Minä lähden nyt paistamaan pihvit. Sinä mene suihkuun tee mitä haluat. Jos joskus tarvitset unelmien naisen ilman vaivoja, kysy. Voin suositella…
Meiltä suomalaisilta ei puutu suoraselkäisyyttä mutta joskus selvä puhe ja rehellisyys ovat portti ymmärrykseen. On parempi kohdata tosiasiat rauhallisesti, sillä vilpitön vuoropuhelu tuo myös ratkaisut vaikeimpiin hetkiin.
