Auto eteni hiljalleen liukkaalla tiellä, ja Maija katseli syvälle metsään, joka kasvoi tien laidassa. Hänen poikansa, Juhani, istui kuskin paikalla, ja miniä, Sini, vieressä. Maijan ajatukset pyörivät kuinka Juhani saattoi lähettää hänet vanhainkotiin? Missä hän oli tehnyt virheen kasvatuksessa? Ehkä hän ei ollut tarpeeksi rakastava, mutta aina hän oli tehnyt kaikkensa Juhanin puolesta, yrittänyt tarjota tälle onnellisen lapsuuden. Mutta Juhani oli aina ollut omanlaisensa, päättäväinen.
Yhtenä aamuna Juhani tuli keittiöön iso laukku mukanaan. Maija istui pöydän ääressä juoden kahvia ja napostellen korvapuustia. Juhani astui sisään, heitti laukun lattialle ja sanoi hymyillen:
“No niin äiti, nyt valmistautua. Lähdetään keskukseen. Siellä sinulla on varmasti parempi olla.”
“Mikä keskus, Juhani? Mitä sinä tarkoitat?”
“Vanhainkoti. Olen jo maksanut puoli vuotta eteenpäin, ja loput maksut hoidetaan pian. Saat oman huoneen, ei tarvitse jakaa kenenkään kanssa. Hoitajat ovat huippuluokkaa saat hierontoja ja hoitoja, verenpaine tarkistetaan aina ajoissa. Ruokaa tarjoillaan viisi kertaa päivässä. Kaiken kaikkiaan, äiti, siellä olet oikeassa paratiisissa.”
“Mutta Juhani, en halua vanhainkotiin. Haluan olla teidän kanssanne, omassa kodissani, ja kuolla siellä, missä olen aina ollut.” “Älä nyt rupea lapselliseksi. Sini ja minä mietittiin tätä kauan, päätettiin ja maksettiin kaikki. Laita vaan vaatteet päälle, mennään nyt syömään.”
Maijan sydämessä tuntui pistos ja kyynel vierähti ryppyisille poskille. Hän muisti, kuinka Juhani pienenä polviansa kolhi ja itki hänen sylissään “Äiti, en koskaan jätä sinua.” Juhanin siniset silmät tuijottivat syvälle hänen vihreisiin silmiinsä, ja Maijan sydän pamppaili silloin niin nopeasti, kun hän ajatteli poikansa olevan hänen elämänsä turva. Ja juuri näin hän uskoi.
Mutta nyt, samasta sinisilmäisestä pojasta, jolla oli lämmin sydän, oli tullut kylmä Juhani, joka ilman huolta ja katumusta lähettää äitinsä vanhainkotiin.
Kun auto rullasi eteenpäin, Maija mietti yhä hetkeä, kun hän tapasi Juhanin isän ensimmäistä kertaa. Miten he rakastuivat saman tien, miten he haaveilivat omasta kodista ja lapsista. Ja sitten hänen ensimmäinen rakkautensa kuoli, kun Maija oli kuudennella kuulla raskaana.
“Rakas, kuka jätti minut? Kuka?” Ajatukset ja kaipuu mennyttä rakkautta kohtaan nousivat Maijan mieleen, ja kurkkua kylmäsi kyyneleet virtasivat tuskasta ja kaipauksesta.
