Annas kun kerron veljeni henkilökohtaisesta elämästä. Hän tapaili vuoden verran tyttöä nimeltä Saara. Saara oli upea, aina huoliteltu ja keskustelua hänen kanssaan riitti. Hän tuli toimeen käytännössä kaikkien kanssa, ja minustakin tuli hänen ystävänsä. Vietimme paljon aikaa yhdessä, kävimme ostoksilla ja istuimme usein kahviloissa erityisesti Helsingin keskustassa.
Saara oli todella vaikuttava ihminen, ympärillään paljon ystäviä ja tuttuja. Hän työskenteli tunnetussa markkinointitoimistossa, ajoi omaa autoa ja oli aina ajan tasalla uusimmista muodin trendeistä. Perheenä toivoimme, että veljeni menisi Saaran kanssa naimisiin ja he pysyisivät yhdessä ikuisesti. Mutta kuten suomalainen sananlasku sanoo, elämä kuljettaa omia polkujaan. Veljeni ja Saara erosivat, ja myös meidän yhteydenpitomme loppui. Ystävyys päättyi kerrasta.
Alle kuukauden päästä veljeni toi kotiin uuden tyttöystävän, jonka nimi oli Marja, ja ilmoitti heti aikovansa mennä naimisiin hänen kanssaan. Marja oli täysi vastakohta Saaralle hiljainen, kevyt meikki kasvoillaan, vaatetuksena farkut ja t-paita. Hän ujosteli puhua meidän seurassamme, istui usein hiljaa lautanen ja haarukka edessään. Meitä hämmästytti tämä muutos, sillä olimme ajatelleet veljeni pitävän menevistä ja sosiaalisista naisista.
Äitini suhtautui Marjaan hyvin epäilevästi monesta syystä. Hänen kanssaan oli vaikea keskustella, sillä hän oli niin arka ja hiljainen, että tunnelma meni helposti vaivaantuneeksi. Yliopistotutkintoakin Marjalla ei ollut, mitä vanhempani pitivät puutteena. Lisäksi hänen perheensä asui pienessä kylässä Etelä-Suomessa ja elivät vaatimattomasti, mikä tuntui äidistäni epäsopivalta hänen pojalleen. Äiti myös moitti Marjan pukeutumistyyliä, sanoen tämän näyttävän ikäistään vanhemmalta.
Veljeni kuunteli äitiä, mutta pysyi päättäväisesti valintansa takana. Hän sanoi suoraan, että jos emme hyväksy Marjaa, hän muuttaisi tämän kanssa pois. Kaikista vastalauseista huolimatta veljeni ja Marja menivät naimisiin, ja nyt he elävät yhdessä onnellisina tekevät arjesta omannäköistään. Marja on hiljalleen tullut osaksi perhettämme ja talo on aina siisti, jääkaapissa riittää ruokaa ja leipomuksia. Äidinkin sydän suli ajan kanssa, kun hän näki, kuinka paljon Marja rakastaa hänen poikaansa, ja nyt hän pitää Marjaa omanaan.
Taannoin kohtasin sattumalta Saaran, joka tuli juttelemaan ja kyseli kuulumisia. Hän edelleen viettää aikaansa ostoksilla Esplanadin putiikeissa, ostaa kallista eikä juuri mieti tulevaisuutta. Mietin siinä, että jos olisi pitäytynyt vanhassa, olisi saanut pinnallisuutta ja ulkokuorta nyt perheeseemme kuuluu lämminhenkinen ja ahkera Marja. Olen kiitollinen siitä, miten kaikki lopulta meni, vaikka häpeänkin, että olin alkuun niin epäileväinen Marjaa kohtaan.
Loppujen lopuksi kaikki päättyi parhain päin. Marja on nyt raskaana, ja odotamme perheeseen uutta tulokasta kaikki elämän tärkeimmät asiat ovat juuri tässä.
Opin, että joskus on hyvä päästää irti ennakkoluuloistaan ja antaa uudelle mahdollisuus. Siinä on suomalainen onni: arjen lämpö, avoin mieli ja perheen voima.
