Kuule, mun on pakko kertoa sulle mun äiti on ihan paras äiti koko maailmassa! Se sai mut tosi nuorena, vasta 16-vuotiaana. Koko suku oli ihan kauhuissaan, mutta mummu ja vaari oli silti äidin puolella. Kaiken jälkeen mä synnyin, ja olin maailman rauhallisin lapsi.
Koko perhe kasvatti mua yhdessä. Mun isovanhemmat hoiti samalla äidin opiskeluita, eikä meillä koskaan ollut puutetta rahasta. Äiti paiski hommia ja juuri siksi säästöille ei ollut tarvetta eikä meillä koskaan ollut riitoja raha-asioista.
No, aika kului ja kun olin itse 16, huomasin että odotan lasta. Mun poikaystävä käyttäytyi fiksusti otti vastuun ja me mentiin kihloihin. Sain lapsen 17-vuotiaana. Äidistä tuli mummo jo 33-vuotiaana, mutta se ei ollut huolissaan, vaan ihan naama onnesta hehkuen mukana menossa. Taas kasvatettiin yhdessä yhtä lasta. Ja mäkin sain koulut käytyä ja hyvän työpaikan.
Nyt mun oma lapsi on jo 12, ja olen taas raskaana. Kaikki sujui hyvin siis sujui.
Nimittäin, vähän aikaa sitten äiti ilmoitti, että aikoo saada toisen lapsen. Kysyin suoraan, miksi just nyt? Selvisi, että äiti oli rakastunut. Mutta mies olikin naimisissa, eikä aio jättää perhettään. Mä oon ihan sokissa. Kaikki puheet meni kuuroille korville. Sitten äiti sanoi olevansa jo raskauden alkupuolella, eikä aio tehdä aborttia hän aikoo pitää tämänkin lapsen.
Me istuttiin keittiössä ja itkettiin yhdessä. Itkettiin, koska se mies ei meinaa koskaan ottaa vastuuta, mennä naimisiin eikä tukea äitiä edes rahallisesti. Jos hän lapsen haluaa, on pärjättävä ihan omin avuin ja miehellä on jo monta lasta.
Oon nähnyt, kuinka äiti on välillä tosi surullinen. Haluaisin tukea enemmän, mutta en vaan jaksa. Äiti on raskaana, yksin ja jätetty voiko tilanne olla huonompi.
Tiedän, että kun vauva syntyy, kaikki meidän pienessä kylässä tulee pian tietämään asian ja sen että äidistä tulee äiti jo yli nelikymppisenä. Kaikki naapurit ja tutut varmasti paheksuu, sehän on täällä niin tyypillistä.
Tuesta se ei ole jäänyt kiinni oon auttanut minkä pystyn, koska jos myös mä murrun, äiti ei kestä. Mummu ja vaari ei vielä tiedä, että heistä tulee uudelleen isovanhempia. Äiti pyysi, ettei puhuta asiasta vielä.
Välillä pelkään, että äiti oikeasti harkitsee vielä aborttia. Mäkin oon ihan hukassa pitäisikö kannustaa vai estää? Oon tosi peloissani äidin puolesta, mutta samalla säälin häntä niin paljon. Hän taitaa olla ehtinyt jo kiintyä tulevaan lapseen. Mitä tässä pitäisi tehdä pitäisikö pitää lapsi vai ei? Tää on kuitenkin äidin oma päätös.
Kerroin asiasta mun miehelle hänhän meillä elättää koko perhettä. Hän suhtautui yllättävän rauhallisesti. Ei pelkää vaikeuksia. Sanoo, että jos kaksi lasta mahtuu perheeseen, kyllä kolmaskin sopii. Silti mä pelkään. Mutta ehkä turhaan?
