Aino oli hyvin rakastunut Samuliin, pitäen tätä täydellisenä kumppanina. Vaikka Ainon suunnitelmana oli mennä naimisiin, hänen isänsä ei hyväksynyt valintaa. Äiti puolestaan lämpeni Samulille, kun tämä toi tälle valtavan kimpun tuoreita kukkia heidän ensitapaamisellaan. Silti Ainon isä pysyi epäilevänä, sillä hän huomasi, että vaikka Samuli kutsui Ainon ravintolaan, tämä joutui maksamaan oman osuutensa, koska Samuli väitti pankkikortin olevan vajaalla. Lisäksi Samuli oli työtön, vaikka väitti etsivänsä töitä tuloksetta.
Siitä huolimatta Samuli kosi Ainoa, joka suostui kosintaan. Äitinsä avustuksella Aino sai lopulta myös isänsä hyväksynnän, vaikka isä varoitti, että Aino saisi todennäköisesti elättää perheensä yksin Samulista ei olisi luotettavaksi elättäjäksi. Isä teki selväksi, ettei tukisi vävyä taloudellisesti.
Kaikista isän varoituksista huolimatta Aino jatkoi hääjärjestelyjä. Isä osallistui juhlaan tarjoamalla heille puolet autosta ja lupautumalla maksamaan vuokran. Ainon ystävät olivat kateellisia hänen saamastaan tuesta. Ensimmäiset kaksi kuukautta häiden jälkeen olivat rauhallisia, mutta ongelmat alkoivat pian. Samuli ei löytänyt töitä ja kuten isä oli arvellut, Ainosta tuli perheen pääasiallinen elättäjä.
Eräänä päivänä Ainon anoppi ehdotti isälle, että hän palkkaisi Samulin hyvään tehtävään. Aino vei ajatuksen isälleen, joka otti Samulin töihin teräsosastolle apulaiseksi. Työ ei kuitenkaan sopinut Samulille, joka erosi kymmenen päivän jälkeen. Hän syytti Ainoa siitä, että tämä antoi isänsä tarjota hänelle alamaisia töitä, kun hän ansaitsisi mielestään johtotehtävän.
Aino pyysi taas isältään neuvoa, ja tällä kertaa isä alkoi kyseenalaistaa Samulin pätevyyksiä. Pian selvisi, ettei Samuli ollut edes valmistunut yliopistosta hän sanoi, että oli ollut hankaluuksia opettajien kanssa. Siitä huolimatta hän oli varma, että voisi saada minkä tahansa työn ilman tutkintoa tai osaamista.
Isä suuttui tilanteesta ja muistutti tytärtään, että Suomessa ihmiset tekevät vuosia kovaa työtä päästäkseen johtopaikkoihin. Hän ei voinut nimetä johtajaksi ketään, jolla ei ollut koulutusta. Isä kieltäytyi auttamasta enää Samulia. Hän varoitti jälleen Ainoa, mutta tytär ei kuunnellut.
Jonkin ajan kuluttua Samuli paljasti Ainolle todelliset aikeensa: hän ei edes rakastanut tätä oikeasti, ja piti liittoa vain väliaikaisena järjestelynä. Hän vihjasi mahdollisesta erosta ja vaati, että Aino olisi valmis jakamaan yhteiset omaisuudet. Samuli kuitenkin pettyi, sillä Ainon isä oli varautunut tilanteeseen ja rekisteröinyt asunnon oman nimensä alle ajoissa.
Elämään mahtuu rakkautta ja pettymyksiä, mutta sydäntä on opittava kuuntelemaan järjen rinnalla. Vahva perusta rakentuu luottamukselle, ymmärrykselle ja rehellisyydelle ilman niitä mikään suhde ei kestä, vaikka tunteet olisivat kuinka voimakkaita.
