Kuule, mun on ihan pakko kertoa sulle, mitä tapahtui Pekalle ja hänen ex-vaimolleen Kirsille. Ne meni aikoinaan vähän vääristä syistä naimisiin, eikä sitä yhteiseloa kestänyt kuin kolme vuotta. Siinä ajassa ehti syntyä pieni tyttö, mutta sitten tuli ero. Pekka hoiti isän hommat, niin kuin kunnon suomalaisen kuuluu maksoi aina sovitusti elatusmaksut, vaikka siitä ei virallisesti mitään alimointia laitettukaan vireille. Kirsi ja Pekka sopivat keskenään summasta ja siitä, että rahat tulisivat joka kuukausi samana päivänä.
Mutta arvaa mitä: hetken päästä Pekka saa ihan kummallisen kirjeen postissa. Kirsi oli laittanut hakemuksen käräjäoikeuteen, että Pekalle pitäisi antaa isyydestä vapautus. Siinä kirjeessä oli mukana vielä DNA-testi, jossa luki, ettei Pekka itse asiassa olekaan tytön biologinen isä. Oikea isä oli joku entinen mies, jonka kanssa Kirsi oli ollut jo pitkään naimisissa aiemmin! Selvisi, että Kirsi oli siis kahden vuoden ajan tapaillut molempia ja Pekka maksoi sievoiset summat euroissa siitä hyvästä, vaikka lapsi ei ollutkaan hänen.
Voin vaan kuvitella, miltä Pekasta tuntui. Eihän tuollaista osaa edes kuvitella oman päänsä päälle. Kova kolaus. Mutta Pekka alkoi miettimään, pitäiskö kaiken maksamansa saada takaisin kun lapsi ei sittenkään ollut hänen, hän oli lähettänyt usean vuoden ajan reilusti euroja tililtä Kirsille.
Suomessa laki antaa mahdollisuuden hakea tuommoisia maksuja takaisin, jos löytyy DNA-todisteet siitä, ettei olekaan lapsen isä. Pekka on nyt oikeudessa vaatimassa rahojaan takaisin.
Mietin vaan, mitä sinä tekisit tuossa tilanteessa? Tekisikö sinusta samalla tavalla vai antasitko vain asian olla? Ei olisi helppo paikka kenellekään.
