Astuin ulos salilta, hikisenä ja epätoivoisena, ja näin puhelimessa seitsemän vastaamatonta puhelua äidiltäni, kertoi Amanda. Sitten tuli vielä tekstari: “Soita heti takaisin!” Vaikka kello oli jo melkein yksitoista illalla, päätin soittaa äidille. Hänellä on tapana hermostua ihan mistä tahansa pikkuasiasta, ja valvoa yön läpeen miettien, onko nyt jokin maailmanloppu menossa.
Äiti pyysi minua tulemaan käymään, ja kun olin paikalla, hän itki ja kertoi, että jotakin oli tapahtunut häät saatettaisiin joutua perumaan.
Amanda on keskimmäinen, ja hänen siskonsa, Kaisa, on juuri täyttänyt 23 vuotta. Kaisa on lupaava nuori suunnittelija: hän valmistui viime vuonna ja sai heti töitä. Hän opiskeli muotoilua ja teki töitä samalla, ja kun paperit oli kunnossa, harjoittelupaikka nappasi hänet heti omiin rutiineihinsa. Kaisan henkilökohtainen elämäkin näytti mallikeltaiselta, ainakin siihen asti.
Vähän yli vuoden ajan Kaisa oli seurustellut Antonin kanssa. Anton on kolme vuotta vanhempi, asui omillaan, teki töitä ja säästi omaa pesää varten. Anopin silmissä Anton oli kelpo poika, kun oli niin kohtelias ja kunnollinen.
Kaisa ja Anton kävivät jo maistraatissa, ja häät oli vain parin viikon päässä.
Kaisalle kirjoitti joku nainen somessa! Amanda kertoo naurahtaen. “Me ei tunneta, mutta sun olisi hyvä tietää ennen häitä Kaisa vilkaisi profiilia: nainen 40+ ja ihan asiallisen näköinen. Mitä ihmeen tärkeää hän voisi Kaisalle kertoa?
Mutta salaperäinen nainen ei antanut periksi, vaan alkoi viestitellä eri tileiltä. Lopulta sovittiin tapaaminen Kaisan työpaikan läheiseen kahvilaan.
Äiti työntäisi Kaisa ovenraosta takaisin ja sanoisi, että tämmöisiin tapaamisiin ei sitten mennä enää! Amanda naureskelee. Kaisa istui pöydässä odottamassa tuntematonta, ja sitten kahvilaan astui raskaana oleva nainen. Aluksi Kaisa ajatteli, että ei kai sentään hän, mutta yllätys olikin melkoinen, kun nainen käveli suoraan Kaisan luo.
Oletko Kaisa? sanoi vieras, kuin vanha tuttu. “Mun nimi on Emma. Olen seurustellut Antonin kanssa yli vuoden, ja meille syntyy poikavauva neljän kuukauden päästä.”
Tietysti sisko ei uskonut sanaakaan. Eihän näin voisi vaan sattua! Kaisa ja Anton olivat olleet yhdessä kauemmin kuin vuoden ja menossa naimisiin! Nainen ei jäänyt väittelemään, vaan poistui. Hän jätti Kaisalle puhelinnumeron, sanoi, että voi kyllä kysyä jos jokin mietityttää ja että Antonilla on mahdollisuus kertoa oma versionsa.
Mitä Anton tähän sanoi? Siitähän se soppa vasta alkoi. Kaisa oli päättänyt, että intiimiys alkoi vasta häiden jälkeen. Siinä kuljettiin kuin yläasteella, pussailtiin ja syliteltiin, mutta muuta ei ollut. Kaisa oli kasvattanut itsensä kirjojen parissa, ja äiti yksinhuoltajana oli pitänyt huolta siitä, että tytär piti kiinni periaatteista. Onko tuo edes mahdollista nykypäivänä? Kyllä se vaan on! Myönnän, olin itsekin vähän järkyttynyt. Katselin Kaisa, ja mietin, miten se on niin fiksu ja menevä ja silti tämmöisessä pulmassa.
Anton, nuori mies, jolla oli kokemusta, malttoi aikansa ja sitten päätti ottaa rennosti ja hakea “helpotusta” muualta. Emma tuli hänen elämäänsä, mutta Anton teki heti selväksi, ettei mitään vakavaa ollut tulossa. Emma oli juuri eronnut hänellä oli jo lapsi, ihan kelpo elatusrahat, ja töissäkin kävi. Alussa Emma ei vaatinut Antonilta mitään, kun ikäeroakin oli reippaasti.
Anton tuumasi, että kun vauva syntyy, hän tekee isyystestin, ja jos lapsi on hänen, hän auttaa mutta se oli Kaisan oma vika, kun on ihan antiikin uskomuksilla ja säännöillä liikkeellä.
Ei kukaan voinut arvata, että Emma ilmoittaisi tällaisesta. Nyt pohditaan, missä se lapsikin syntyy.
Anton pyytää Kaisa olemaan jättämättä, koska “rakkaus on”, ja Emma oli vaan “tarvittava ratkaisu”. Jos Kaisa olisi ollut nykyaikaisempi, Anton ei olisi koskaan tavannut Emmaa.
Anton sanoi, että jos lapsi on hänen, hän auttaa mutta ei aio pitää yhteyttä. Emma päätti synnyttää lapsen, Anton tarjosi heti euroja “operaatioon”, mutta se oli Emman oma päätös.
Arvaatko: onko Anton syyllinen tähän vai ei? Onko nuoren miehen hormonit niin hallitsevia, ettei muuta voi? Vai pitäisikö Kaisan ottaa jalat alleen, sillä pettämiseen ei ole mitään selitystä?
