Arvaa mitä, meillä oli vähän draamaa viime viikolla kun Sanna täytti 18 vuotta. Hänen vanhempansa halusivat yllättää hänet synttärilahjalla ja veivät hänet tatuointiliikkeeseen Helsingin keskustassa. Hän oli jo pitkään unelmoinut pienestä tatuoinnista ja valitsi pienen perhosen ranteeseensa. Mutta voi pojat enpä tiennyt, että sellainen juttu voisi aiheuttaa melkein sukukokouksen tasoisen hälytyksen meidän porukassa!
Sannan mummo, Aino, oli oikeasti ihan tolaltaan. Hän ei vain voinut ymmärtää, miksi joku järkevä ihminen haluaisi pilata ihonsa, niin kuin hän sanoi. Aino ramppasi ympäriinsä ja pohti, pitäisikö hänen viedä Sanna lääkärille tämän taudin vuoksi. Kaverit vielä pahensivat tilannetta yksi alkoi luennoida kuinka tatuoinnit voi muka hankaloittaa työnhakua, että Suomessa ei kuule joka paikkaan pääse jos on tatuoitu, toinen höpisi ettei enää löydy kunnollista poikaystävää ja että yliopistosta voi tulla potkut, mikäli joku professorista on vanhan liiton ihmisiä.
Mummo Aino ripitti Sannan äitiä ja isää oikein huolella miten te voitte antaa tytön tehdä tällaisen päätöksen, ette edes kysyneet minulta, ja muuta sellaista. Sannan vanhemmat taas vaan kohauttivat hartioitaan ja sanoivat, että Sanna on täysi-ikäinen ja kyllä Suomessa jokainen aikuinen saa valita itse, mitä haluaa elämällään tehdä onhan se nyt aika pieni juttu loppujen lopuksi. He olivat oikeasti ylpeitä Sannasta muutenkin, kun koulussa menee hienosti ja on muutenkin järkevä, niin miksei pieni unelman toteutus olisi paikallaan.
Mutta mummo Aino on sellaisesta ajasta, jolloin tatuoinnit yhdistettiin vielä satamapummeihin ja linnakundeihin. Häntä ei oikein saa taivuteltua, vaikka kaikki muut yrittivät vakuuttaa, että nykyään tatuoinnit ovat ihan normaalia ja kaunista itsensä ilmaisua. Tässä näkyi niin selvästi se sukupolvien ero, kuinka suhtautuminen tällaiseen asiaan on muuttunut.
Loppujen lopuksi Sannan vanhemmat olivat onnellisia siitä, että Sanna oli onnellinen ja tykkäsi omasta syntymäpäivälahjastaan. Ja mummo yrittää pikkuhiljaa hyväksyä, että maailma muuttuu, halusi tai ei. Jäi vain mietityttämään, olisiko Sannan vanhempien pitänyt ottaa tiukemmin kantaa vai antaa tytön tehdä omat päätöksensä. Luulen kyllä, ettei tähän löydy oikeaa vastausta osa suomalaisista arvostaa perinteitä ja tiukkaa kuria, toiset taas itsenäisyyttä ja omia valintoja. Meilläkin tästä varmaan riittää juteltavaa vielä seuraavilla kahveilla pitkän aikaa!
