Tavallisesti pari muodostetaan Suomessa perinteisten tapojen mukaan, ja omasta kokemuksestani sekä tuttavieni ja sukulaisteni tarinoista tiedän, ettei kaikki aina suju mutkattomasti. Perheiden välillä saattaa syntyä jännitteitä. Omalla kohdallani vaatimukset alkoivat tulevan puolisoni vanhemmista, jotka ottivat ensimmäisenä puheenvuoron. Heidän tärkein vaatimuksensa oli, että minun pitäisi käydä lääkärintarkastuksessa ennen kihlausta. Aluksi ohitin asian, vaikka se hämmensi minua kovasti. Oma perheeni oli yhtä ällistynyt ja torjui vaatimuksen täysin mahdottomana. Tuleva anoppini ei kuitenkaan ollut tyytyväinen vastaukseemme.
Hämmästyksekseni hän vaati, että myös kaikki perheeni jäsenet esittäisivät terveystodistuksen. Tällaista ei ollut kukaan kuullut ennen. Isäni hermostui niin, että hän lähti ulos huoneesta välttääkseen riidan. Minua nolotti syvästi, kun taas sulhaseni vain istui hiljaa tietäen, mitä vanhempansa odottivat. Myöhemmin samana iltana sain kuulla, että anoppini oli järjestänyt meille erilliset huoneet yöksi. Ajattelin, että tämä ehkä kuuluu heidän tapoihinsa ja hyväksyin sen puhtaasti heidän oikeutenaan, vaikkei se tuntunut järkevältä.
Ennen kuin menimme nukkumaan, anoppini ilmoitti, että aamulla menisimme aikaisin notaarille laatimaan ja allekirjoittamaan avioliittosopimuksen. Tämä oli minulle jo liikaa. Lupasin olla valmis, mutta päätin lähteä pois. Keräsin tavarani ja lähdin. Katkaisin kaikki yhteyteni häneen sosiaalisessa mediassa ja vaihdoin puhelinnumeroni, sillä en halunnut enää olla tekemisissä tulevan mieheni ja hänen outojen vanhempiensa kanssa. Oli tärkeää ymmärtää, että rajojani, vapauttani ja oikeuksiani oltiin loukkaamassa. Oma oppini tästä oli, että jokaisen nuoren naisen ja oikeastaan kaikkien on pidettävä huolta itsestään eikä koskaan suvaita epäkunnioittavaa kohtelua. Kenenkään ei tule ylittää rajoja tai viedä vapauden tunnetta, joten älä epäröi poistua tilanteesta, jossa sinua ei kohdella ansaitsemallasi arvostuksella.
