Yli kymmenen vuoden ajan en ole vaihtanut sanaakaan vanhempieni tai isosiskoni kanssa. Tajusin jo aikoja sitten, että olin se vähemmän rakastettu lapsi heillä vallitsi vahva “kaikki yhdelle, ei mitään toiselle” -asenne. Tarinan päähenkilö, Sirkku, oli seitsemäntoistavuotias, kun hänen isosiskonsa, Tuulikki, tuli raskaaksi ja meni naimisiin. Kun Sirkku täytti kahdeksantoista, vanhemmat päättivät antaa Tuulikille ilmoille kaksiot Helsingin keskustasta. Nuorina ja varakkaina he eivät empineet moisessa suuruuden eleessä. Eivätkä jättäneet puolitiehen: kaksiota kunnostettiin ja kalustettiin uutta vastaavaksi.
Sirkku tunsi jääneensä rannalle ja kasasi rohkeutensa kysyä: “Voinko minäkin saada oman asunnon?” Vanhemmat torppasivat ajatuksen heti: “Sinä opiskelet vielä yliopistossa. Katsotaan asiaa sitten, kun alat perustaa omaa perhettä.” Muutaman vuoden päästä Sirkku oli jo 22 ja valmistunut, mutta ei aikonut mennä naimisiin ihan vielä oma rauha kuulosti nyt ihanalta. Uudelleen puheeksi nostettuna perheen rahatilanne olikin jo muuttunut: yritystoiminta ei enää kukoistanut vanhaan malliin. “Kun meistä aika jättää, tämä asunto jää sinulle”, vanhemmat lupasivat. Onpa vielä hienompi kuin siskollasi kolme huonetta ja avokeittiö, kyllä kelpaa! Sitä ennen asutaan täällä yhdessä voit sitten katsoa meidän perään, kun vanhemmiten askel alkaa painaa.”
Sirkku jäi miettimään kuvioita. “Miten tämän luvataan virallisesti? Eikö siskolla ole sama perintöoikeus tähän asuntoon?” Hän päätti varmistaa: “Pitäisikö tämä rekisteröidä minun nimeeni? Luuletteko, että Tuulikki vaatisi siivuaan tästä onhan hänellä jo omansa! Mihin hän nyt kahta tarvitsee?” Sirkku tosin arveli, ettei asunnon neliöistä koskaan olisi liikaa. Hän kuitenkin tiesi jo tuolloin, kuka perheessä oli kultasilmä. Tuulikin miehellä oli siihen aikaan ollut talousvaikeuksia, ja perhe, vaikka rahaa oli niukemmin, ryntäsi tietysti apuun. Sirkullekaan ei koskaan ollut tarjottu mitään ylimääräisiä kädenojennuksia.
Kymmenen vuotta myöhemmin Sirkku on yhä vieraantunut perheestään. Vanhemmat loukkaantuivat, kun Sirkku esitti kaiken officialisoimista, ja sanoivat, että mitään ei laiteta paperille. Eipä siinä sitten auttanut muu kuin vuokrata Kallion yksiö ja alkaa elää ihan omillaan. Vanhemmat eivät ole kertaakaan yrittäneet ottaa yhteyttä. Niin Sirkku turvautuu enää vain itseensä ja aika hyvin siihenkin tottui.
