Vaimoni on aina ollut hyvin ujo. Kun olimme ystäviemme kanssa yhdessä, hän oli hiljainen ja vaatimaton. Hän ei koskaan puhunut ensimmäisenä, vaan aloitti keskustelun vasta, jos häntä jotain kysyttiin. Vaimoni ei koskaan nostanut meteliä tai ollut mustasukkainen. Hän osoitti minulle huomiota, ei vaatinut ehtoja ja otti kaikki lahjani kiitollisena vastaan.
Meidän parisuhteemme oli lähes täydellinen. Välillämme ei ollut salaisuuksia, ja ratkaisimme kaikki asiat yhdessä. Kun palasin töistä kotiin, tiesin että minua odottivat maukas illallinen, hymyilevä vaimo ja siisti koti. Mitäpä muuta mies voisi toivoa?
Mutta kuten usein käy… Kaikesta huolimatta aloin kaivata elämääni pientä seikkailua. En ollut täysin tyytyväinen vaimooni: erityisesti intiimielämämme ei toiminut lainkaan. Se häiritsi minua yhä enemmän, ja lopulta päädyin hankkimaan itselleni rakastajattaren.
Vaimoni, Kaisa, sai kaiken kuitenkin selville, ja tiemme erosivat.
Muutin yhteen rakastajattareni kanssa, ja vasta silloin ymmärsin miten typerä olin ollut. Asunto oli aina sotkuinen, eikä kotona odottanut lämmin ateria. Meillä ei ollut edes yhteisiä puheenaiheita.
Yritin palata Kaisan luo, mutta siihen mennessä hän oli jo löytänyt toisen miehen rinnalleen.
En tule koskaan antamaan itselleni anteeksi. Tyhmyydelläni menetin täydellisen naisen.
Press «Like» and get the best posts on Facebook ↓
