Vanhempani lupasivat meille ison rahasumman, jos tulisin raskaaksi, mutta myöhemmin ymmärsimme mieheni kanssa, että meitä oli vedetty nenästä.

Olen ainoa lapsi, vaikka kuulemma pitkään odotettu, tuskin kuitenkaan kovin rakastettu. Olin 23-vuotias ja viidennellä kuulla raskaana, kun aloin epäillä, olenko todella vanhempieni biologinen tytär. Vanhempani ovat jo yli seitsemänkymppisiä, ja taloudellinen tilanteemme on surkea. Asumme vuokra-asunnossa Helsingissä, hädintuskin tulemme toimeen. Mieheni kanssa opiskelemme ja käymme töissä, mutta rahat eivät millään riitä kaikkiin menoihin. Kaksi kertaa meitä on uhannut häädöllä vuokrarästien takia, ja olemme joutuneet lainaamaan euroja ystäviltä pysyäksemme pinnalla. Nyt olemme veloissa, rahat riittävät juuri ja juuri ruokaan, ja ongelmat tuntuvat vain kasautuvan. Joskus vanhempani auttavat meitä vähän ruokaostoksissa. Vanhempani halusivat kovasti, että menisimme naimisiin, joten vuosi sitten kävelimme maistraattiin ilman epäröintiä. Silloin he alkoivat puhua jo lastenlasten kaipuusta.
Äitini korosti monta kertaa, että minun pitäisi hankkia lapsi mahdollisimman pian, jotta en joutuisi itse vanhaksi vanhemmaksi aivan kuten hänellä kävi. Emme kuitenkaan tunteneet olevamme valmiita lasten hankintaan, eikä meillä ollut kiire, etenkin kun mietimme kaikkia taloudellisia vastuita. Silloin vanhempani tarjosivat meille houkuttelevan diilin: jos tekisin heille lapsen, he antaisivat meille ison summan rahaa, jolla voisimme ostaa oman talon jostain maaseudulta. Silloin he muuttaisivat samaan kylään, ja me saisimme meidän asunnon Helsingissä omaksemme. Mietimme asiaa tarkkaan ja päätimme, että sehän olisi meille hyvä ratkaisu. Emme joutuisi enää stressaamaan vuokranmaksusta, ja loppurahat saisimme käyttää kuten haluamme. Äitini vakuutti, että hän auttaisi hoitamaan lasta sillä aikaa kun jatkan opintojani.
Lisäksi he lupasivat tukea meitä taloudellisesti, ja auttaa kaikessa, mitä minä ja vauva tarvitsemme. Mutta mikään heidän lupauksistaan ei toteutunut. He eivät ostaneet edes yhtä vaippaa. Äitini kyllä soitteli usein raskauden aikana ja kyseli, miten valmistaudun synnytykseen, vaikka tiesi ettei meillä ollut varaa edes perusasioihin, kuten vauvanvaatteisiin. Hän ehdotti, että mieheni ottaisi vielä kolmannen työn lisätäkseen tuloja. Muistutin häntä lupauksesta auttaa rahallisesti, mutta hän kielsi koskaan luvanneensa mitään sellaista, ja syytti meitä harkitsemattomista päätöksistä.
Kun tyttäremme Aino syntyi, vanhemmilleni muistui yhtäkkiä mieleen se raha-asia, mutta me päätimme lopulta ostaa oman asunnon omalla työllämme, koska ymmärsimme, ettei heidän apuunsa voinut enää luottaa.