Ilmari Virtanen heräsi
Itse asiassa päivä oli alkanut ihan mukavasti. Kun ikää karttuu jo 118 vuotta, herääminen itsessään on melkoinen saavutus.
Ensimmäisenä aamulla tuli suoritettua pieni kuntotarkastus: vasen silmä aukihyvin toimii, oikeahieman samea. Huuhteli ja tiputti siihen silmätippojakuin uusi.
Taivutteli niveliä, mikä taipui, ja mitä ei taipunut, se sai öljyä. Tarkisti eteen- ja taaksepäin liikkumisen, ja pyöritteli niskaa vinhaan ympäri.
Kun kaikki raksui ja liikkui, löi pari kannatusta lattiaan, taputti rytmikkäästi käsiä ja aloitti uuden päivän.
Kahdeksalta aikataulun mukaisesti soitettiin KELAsta:
Moi Lemmikki, terve! kähisi syntymäpäiväsankari puhelimeen iloisena.
Tervehdys vaan, Ilmari Virtanen, tervehti Lemmikki alakuloisella äänellä Miten sinä voit?
Ei ole valittamista, hymyili Ilmari puhelimeen.
Harmi, Ilmari, minun takiani tullut jo viides huomautus tänä vuonna! Tänään tulee kolmekymmentä vuotta siitä, kun siirryit karttuneesta eläkkeestä kansaneläkkeeseen!
No, anteeksi. Onko tässä kuussa, kuulinkin, joku korotus tulossa?
Onhan se… hänen äänensä oli kuin syysiltana merellä, mutta et kai ole työelämässä vielä mukana? päätti Lemmikki kokeilla onneaan.
En valitettavasti, eläkerahat riittävät mainiosti.
Harmi… Kaikkea hyvää lause jäi kesken, puhelu katkesi.
Yhdeksältä Ilmari tuli aamiaiselle yhdessä lapsenlapsenlapsensa kanssa, joka ei asunut hänen luonaan, mutta avasi oven aina omalla avaimellaan. Sisään tullessaan poika aina aloitti mittailunmilloin keittiötä, milloin kylpyhuonetta. Sitten hän laski materiaaleja, arvioi remonttikuluja ja piirsi kalustetta.
Tänään oli unohtanut mittanauhan.
Ota sieltä vitriinistä, ehdotti Ilmari. Vielä vanhan isäsi peruja, hymähti hän ja kaatoi vettä teepannuun.
Poika vain huokaisi syvään ja istui nauttimaan legendaarista Ilmarin munakasta.
Kymmeneltä Ilmari kävi tupakalla rapun edessä.
No mutta Ilmari, taas polttelet! Tiesitköhän, että tupakointi aiheuttaa naapuri vaikeni katsoessaan elinvoimaista vanhusta, joka oli polttanut siitä asti kun ikätoverinsa olivat kuolleet pois “aiheuttaa juttuun”.
Me ollaan muuten tänään menossa Helsinkiin.
Mitä siellä?
Ajetaan metrolla, käydään Senaatintorilla ja katsotaan Eduskuntataloa ennen kuin remontoivat koko komeuden.
No mitäs siinä kattomista, talo kuin talo.
Oletko itse nähnyt sen koskaan?
Kyllä, tuli meille kylään.
Arkussa vai?
Ei, junan vaunussa.
Kuule, montako vuotta sinä nyt oikeastaan olet?
Täytin juuri kahdeksantoista, Ilmari mutusteli tupakin filtteriä.
Älä viitsi.
Totta se on. Jäi vähän lisävuosia toiseen kiertoon.
No onnea täysi-ikäisyydestä!
Kiitos, tokaisi Ilmari ja palasi kotiinsa.
Yhdeltätoista soitti vielä Soneran johtaja itku kurkussa ja pyysi vaihtamaan puhelinliittymää. Sitä, minkä Ilmari oli joskus ottanut, ei ostanut kuin hän, ja hintakin oli muuttunutSonera suorastaan maksoi jotakin hänen käytöstään.
Viideltä Ilmari poikkesi kaupassa. Syntymäpäivänä marketti antoi iän verran prosenteissa alennusta. Ilmari nappasi mukaansa täytekakun, kilon banaaneja ja ison televisioruudun.
Loppusummalla hän tilasi taksin ja muuttoapua.
Seitsemältä soitettiin vielä hautaustoimistosta ja pyydettiin hakemaan vakuutuskirja ja vanhat tohvelit pois.
Kahdeksalta saapuivat vieraat, Ilmari kattoi pöydän, avasi upouuden television ja kaatoi viiniä laseihin.
Maljat olivat lyhyitä. Kukaan ei oikein tiennyt, mitä toivottaaniinpä nousivat vain tässä järjestyksessä ylös.
Kymmeneltä poliisi tuli pyytämään, jos voisi olla hiljempaa, koska seinän takana asui vanhuksia. Oven avasi syntymäpäiväsankari itse, mikä sai järjestyksenvalvojat miettimään elämän outoutta.
Nukkumaan Ilmari meni vasta lähempänä puoltayötä, kun juhlahumuun uupuneet vieraat olivat hajaantuneet koteihinsa ja osin sairaaloihin. Hymyillen tyhjyyteen Ilmari riisui sormestaan taikaisen kultasormuksen ja sujautti sen tyynyn alle. Sormukseen oli kaiverrettu vaimon aikoinaan tilaama toivomus: “Elä meidän molempien puolesta.”
Niin hän tekija juuri siinä piili koko elämän arvokkain viisaus.
