Annikki Kalevalan täti on nainen, jota voisi verrata graniittiin askel on kuin majesteettisen kiven murros, katse läpitunkeva kuin pohjolan talvi, puhe ei pelkkää sanailua vaan kuin runon säkeet. Jos hänet nostaisi jalustalle, muistomerkin, olisi siinä Suomen vahvin nainen.
Annikki pyörittää omaa elintarviketukkua Helsingin Pasilassa, takanaan kaksi käyntiä poliisin luona pahoinpitelystä ja yksi epäonnisesta tapaturmasta, jonka seurauksena joutui hetkeksi vankeuteen. Kolme tytärtä syntyivät noiden episodien välissä ja kolmea vävyä siihen myötä.
Jokaiselle vävylle Annikki piti hääpäivänä pienen puheen, jossa hän luetteli velvollisuudet ja huomautti, että seuraamukset rikkomuksista ovat selkeät ja ankarat. Pieniin arjen kiistoihin hän ei puuttunut säästi hermojaan. Tyttärille oli tiukasti kielletty turhat yhteydenotot oppikaa itse ratkaisemaan omat pulmianne. Äidille soitettiin vain, jos joku tärkeä ihminen katosi tai jos piti piilottaa jokin ruumis.
Vävyille tämä “ei sekaantumisen politiikka” sopi erinomaisesti, sillä kiistellä Annikin kanssa olisi voinut johtaa vakaviin seuraamuksiin naisella oli “tappo affektissa” tatuoitu lähes otsaan.
Nuorin vävy, Juha, ei kuitenkaan tuntenut Annikkia läheisesti, eikä pelännyt häntä, koska asui perheensä kanssa Espoossa ja ajatteli olevansa vapaa ja itsenäinen. Eräänä lauantaina hän päätti lähteä pomonsa kanssa saunaan ja mukaan tuli vielä kolme kollegaa.
Juha kertoi vaimolleen, että tekee töitä myöhään. Kokeneemmat kollegat varmistivat peitetarinansa paremmin yksi otti mukaan virvelin ja teltan, tilasi kotiin sangon tuoretta ahventa “kalareissua varten”. Kaksi muuta ottivat mukaansa läppärit “yöksi tankkisotaan”, kun taas pomo ei edes yrittänyt peitellä saunareissua.
Kun ilta oli pitkällä, sauna ja olut olivat muuttuneet tylsiksi ja miehet päättivät hankkia seuraa. He keräsivät rahaa kahteen “naiseen”, mutta seuralaiset osoittautuivat kaikkea muuta kuin viehättäviksi, ja pomo ehdotti vaihtoa kauniimpaan, mutta muut halusivat lisää koskenkorvaa.
Puolen yön aikaan Annikin nuorin tytär, Veera, päätti soittaa äidilleen, huolissaan Juhasta.
Sano nopeasti, Veera, minulla on tavararekka purkua Pasilassa, vastasi Annikki.
Äiti, Juha ei tullut töistä kotiin, ei vastaa puhelimeen, eikä pomokaan. En saa ketään kiinni. Olen huolissani!
No voi hitto sitä räkänokkaa, älä itke, selvitän tämän!
Annikki antoi ohjeet varastomiehille, hyppäsi autoon ja ajoi Espooseen, soitellen matkan varrella kontakteilleen. Puolen tunnin päästä hän tiesi, missä saunassa ja kenen kanssa vävy rentoutui. Tunnin kuluttua hän oli kaupungissa, ja vartissa saapui paikalle, mukanansa pelästyneen saunan työntekijän.
Tämä aiheutti paljon säpinää Juha sai vakavan alibin: mustelmia ja yhden lohjenneen hampaan. Pomo koitti ottaa tilanteen haltuun:
Mitä ihmettä? Kuka te olette? Soitan poliisin!
He eivät tunteneet Annikki Kalevalaa. Hän lopetti Juhan piiskaamisen, nappasi pöydältä puukon ja tarttui pomoa kurkkuun:
Yritä vain, perkele! Leikkaan kielen. Minä olen tämän koiranmulkku vävyn anoppi!
Hiljaa, tytöt! hän huusi prostituoiduille ja pyöritti puukkoa kädessään, suunnaten katseensa Juhaan.
No, mitäs tykkäät eikö vähän ahdista kalsareissa?
Äiti! Juha vetäytyi nurkkaan Ettehän te sitä tee!
Mikä estäisi?
En ole pettänyt tytärtänne! Kysy vaikka keneltä tahansa!
Annikki katsoi naisia.
Kukaan ei pettänyt, pomo ilmoitti varovasti, hieroen kurkkuaan.
Näen itsekin, ovat aika epäilyttäviä nämä. Miksi otitte nuo?
Hän kaatoi lasiin koskenkorvaa ja ojensi Juhalle:
Juotavaa. Puudutus.
Juha tärisi, mutta joi.
Jaahas, mikä sekoilu täällä? Selittäkää!
Yritettiin rentoutua, pomo mutisi mutta käytiin vaan tylsäksi, ja naisseura olikin aika mitäänsanomatonta.
Annikki istui pöydän ääreen ja leikautti ison palan makkaraa:
Hyvin vähän mielikuvitusta teillä, pojat, hän totesi. Mikäs nämä virvelit ovat? Sekshopista vai?
Aliibi, kalamies sanoi.
Ja tämä? Annikki tönäisi vesisaavia.
Joo.
Olet miettinyt! Mitä te tekisitte ilman minua?
Hän kaatoi kalan altaaseen, joka syöksyi sen jälkeen eri suuntiin.
Tässä, Annikki ojensi yhden vapaan kalamiehelle, toisen “tankkipelurille” kalastatte. Ja tytöt, altaaseen! Teette töitä rahan eteen.
Naiset riensivät veteen.
Säännöt: miehet kalastavat virvelillä, naiset käsin. Kuka kalastaa, pääsee täältä ehjänä.
Sinä hän osoitti tankkipeluria kirjaat tulokset, ja me pomon kanssa lyömme vetoa. Laitan vetoa keltaisesta uimapukuun hän nappaa ensimmäisen kalan.
Höh, pomo innostui Mä panen Mikon puolesta, hän on meidän kalastaja.
Kuule, keltainen Annikki huusi Saat päivän bonuksen, jos onnistut ensin.
Entä minä? toinen nainen protestoi.
Saat bonuksen, jos nappaat enemmän kuin keltainen.
Puolen tunnin päästä saunan työntekijä kurkkasi varovasti sisään. Äänekäs huuto ja nauru täytti tilan… Naiset yrittivät pyydystää kalaa käsin, Mikko yritti saada kalan leivänpalalla, tankkipeluri ja Juha, yhdessä pyyhkeen kanssa, olivat altaalla kuin kalastajat konsanaan. Pomo huusi ohjeita reunalta.
Annikki lähetti Veeralle viestin; tuntemattomat hyökkäsivät Juhan kimppuun matkalla kotiin, hän on elossa ja antaa lausuntoja poliisille. Kun kaikki on selvä, hän tuo Juhan kotiin. Lopuksi: “Suukkoja, äiti.” Oman tyttären mielenrauha on Annikille tärkeämpi kuin vävyn lohjennut hammas ja uneton saunaöistä.
Silti Juha sai MobilePaylla lämpimän 200 euroa, jotta voi hammasta korjata ei ollut syyllinen, mutta seuraavalla kerralla mietittää voi, mihin lauantaita käyttää.
