Vanhempani asuivat yhdessä vain hetken. Kun olin nelivuotias, isäni lähti kotoa eikä koskaan palannut. Onnettomuus Hän kuitenkin jätti minulle muutaman yhteisen lapsuuskuvan sekä merkittävän summan rahaa omalle nimelleni pankkiin, joka kasvoi vuosi vuodelta.
Muutamaa vuotta myöhemmin äitini meni uudelleen naimisiin ja sai pikkusiskon. Siitä lähtien olin käytännössä äitipuoleni ja äidin palvelija sekä nuoremman sisareni lastenhoitaja.
Kun seurasin, miten äitini kohteli pikkusiskoani, itku nousi väkisin silmiin. Näin, kuinka hän rakasti häntä: suuteli hyvää yötä, halasi, luki iltasatuja ja osti leluja ja vaatteita.
Myös isäpuoleni rakasti ainoaa poikaansa. Minua taas ei rakastanut kukaan… ja myöhemmin tilanne vain paheni. He riitelivät jatkuvasti, isäpuoli alkoi juoda, ja kotona oli ainaista meteliä. Tietysti, minä sain selkääni eniten, koska minulla ei ollut puolustajaa. Lopulta muutaman vuoden päästä he erosivat.
Myöhemmin muutin Ouluun opiskelemaan, ja jätin äidin ja siskon asumaan edesmenneen isäni asuntoon. Kävin kotona harvoin, koska olin töissäkin osa-aikaisesti opintojen ohessa.
Kun pitkän ajan jälkeen palasin kotiin, minua odotti järkytys: asunnossa asui vieraita nuoria, joita en tuntenut. Äitini nukkui keittiön sohvalla ja muukalaiset olivat siskoni ystäviä. Päätin puhua asiasta, mutta lopulta tilanne vain paheni. Seuraavana aamuna minut herätettiin ja pakotettiin nostamaan kaikki isäni jättämät säästöt pankista, koska pikkusiskoni oli hävinnyt ison summan euroja korttipelissä.
Tunsin oloni samanlaiseksi kuin lapsena, jolloin minua vain käskettiin ja rangaistiin.
Ironista, että olin tullut kotiin kertoakseni iloisesta uutisesta odotin lasta ja halusin rakentaa parempia perhesuhteita. Mutta ratkaisu syntyikin toisin. Sanoin heille, että nyt oli aika kerätä tavarat ja lähteä mummolaan maalle asumaan. Asunto kuului minulle, enkä aikonut enää suvaita mitään vierailijoita siellä.
Äiti ja sisko nauroivat minulle, mutta se vahvisti päätöstäni. Soitin poliisille, ja he auttoivat sukulaisiani pakkaamaan ja poistumaan. Vaihdoimme avomieheni kanssa lukot ja aiomme nyt myydä asunnon ja ostaa uuden kodin perheellemme Tampereelta. Vaihdoin myös kaikki tilitiedot, koska äitini oli jo yrittänyt päästä käsiksi rahoihini.
Uskon, että isäni olisi ollut ratkaisuuni tyytyväinen. Hän kun halusi minulle aina vain parasta. Tämä opetti, että joskus oman hyvinvoinnin eteen on tehtävä rohkeita päätöksiä, vaikka vastassa olisi se oma perhekin.
Press «Like» and get the best posts on Facebook ↓
