Vanhempani antoivat meille häälahjaksi todella arvokkaan lahjan asunnon! Virallisesti he ojensivat meille avaimet ja sanoivat, että olemme nyt omistajia, mutta koska asunto oli aivan uudessa kerrostalossa, se oli ostettu täysin keskeneräisenä. Anoppini totesi heti, että koska he olivat antaneet meille asunnon, minun vanhempieni pitäisi auttaa remontin kustannuksissa. Omat vanhempani olivatkin jo aiemmin antaneet meille melko suuren summan euroja, mutta he suostuivat lisäksi auttamaan remontin kanssa.
Heti häiden jälkeen päätimme alkaa remontoida uutta kotiamme. Isäni on ammatiltaan rakennusmies, ja hän hoiti kaikki hankinnat. Itse toimin lisäapuna ja välillä myös Aila, vaimoni, tuli auttamaan.
Joskus myös appiukko osallistui talkoisiin. Päätimme, ettemme vuokraa asuntoa ennen remontin valmistumista, jotta säästäisimme rahaa, ja asuimme siksi Ailan vanhempien luona.
Eräänä päivänä etsin erästä paperia, kun silmiini sattui asunnon papereita. Jokin niissä herätti huoleni ja suututti minua kovasti: anoppi oli asunnon virallinen omistaja!
Sinä iltana meidän oli tarkoitus lähteä isäni kanssa ostamaan kylpyhuoneen rakennustarvikkeita, mutta pyysin siirtämään sen seuraavaan päivään. Kerroin hänelle löydöstäni ja siitä, että haluaisin keskustella, mitä tämä oikein tarkoittaa.
Miksi äiti on meidän asuntomme omistaja? Miksei Aila? kysyin suoraan kaikkien ollessa jo kotona.
Voi poika, olet ihan kuin lapsi! Totta kai näin on, ettei meidän Ailaa vain loukattaisi, anoppi vastasi.
No mutta mitä tämä sitten tarkoittaa?
Eroatte kuitenkin ja silloin haluaisit viedä puolet meidän asunnosta!
Teidän asunnosta? Onko oikein, että minä ja isäni remontoimme asuntoa, ja remontin kustannukset nousevat melkein puoleen asunnon hinnasta? Ja miksi oletat heti, että meidän pitää erota vasta menimme naimisiin!
Äiti, pyysin, että siirrät asunnon omiin nimiini, mutisi Aila hiljaa.
Eli tiesit tästä sumplimisesta?
Et ymmärrä Tiesin, mutta sanoin äidille, että asunnon tulisi olla minun nimissäni!
No johan on, Aila, mikä upea alku avioliitolle! Heti alkuun valehtelette toisillenne!
Siitä on nyt useampi päivä, kun palasin takaisin vanhempieni luokse asumaan. En tiedä, mitä tehdä seuraavaksi. Aila yrittää yhä puhua kanssani, mutta minun täytyy miettiä rauhassa. En olisi uskonut tällaista kavaluutta hänen perheeltään vaikka ehkä kaikki vanhemmat suojelevat lapsiaan näin.
Mitä tekisin tällaisessa tilanteessa?
Press «Like» and get the best posts on Facebook ↓
