Tekisi jo mieli avioon
Sami, milloin tulet kotiin?
Kohta, olen jo melkein perillä.
Älä viivyttele turhaan! Meillä olisi täällä eräs juttu puhuttavana.
Onko sattunut jotain? Sami huolestui heti.
No, ei vielä varsinaisesti, mutta puhua täytyisi Leena kuulosti selvästi hermostuneelta, mutta katastrofista ei kuitenkaan ollut kyse.
Viidentoista minuutin kuluttua perheen isä avasi jo ulko-ovea Jyväskylän kerrostalossa.
Mitäs täällä on sattunut? hän kysyi vaimoltaan varovasti.
Käy vaihtamassa vetimet ja pese kädet ensin, ei tässä nyt maailmanloppua sammuteta, Leena vastasi ja suikkasi miehelle suukon, ohjaten tämän rauhallisesti pesuhuoneeseen.
Hetken päästä Sami oli valmis, pukeutuneena oloasuun, ja asteli olohuoneeseen.
Mennäänpä, Leena sanoi ja johdatti miehensä heidän Adeliina-tyttärensä huoneeseen. Adeliina istui sohvalla, silmät punaisina kuin olisi juuri itkenyt.
Mikäs täällä on hätänä? Sami pysytteli rauhallisena.
Kysy tyttäreltäsi, Leena tiuskahti. No kerro nyt isälle, mihin olet ryhtynyt!
Adeliina kääntyi poispäin eikä ilmeisesti aikonut avata suutaan.
Nyt kuulkaa naiset Sami painotti kättään työpöytään joko kerrotte, mikä vaivaa, ilman draamaa ja teatteria, tai jätätte minut rauhassa lepäämään työpäivän jälkeen!
Me täällä valmistellaan häitä, Leena sanoi purevan sarkastisesti tänään heti, ilman viivytyksiä!
Niinkö siis? Sami jäi hetkeksi sanattomaksi. Heti naimisiin? Kenen kanssa, jos saa kysyä?
Kun Adeliina pysyi jyrkästi hiljaa, äidillä oli jälleen puheenvuoro:
Tommi Haapaniemi, muutaman kerran täällä pyörinyt nörtti se, jolla on ne isot silmälasit.
Haapaniemi, vai No, tytär? Sami tarkensi.
Adeliina vain pöyristyi.
Noh, kai tämä sitten on minun roolini tässä perheessä, Sami tuhahti, pitääkö minun alkaa veisata laulua, että saisin tietää totuuden?
Me rakastetaan toisiamme! tytär huudahti. Tommi on maailman paras, ja aiomme mennä naimisiin!
No, nyt sentään tuli jotakin selkoa asiaan, isä huokasi. Opiskeletteko yhdessä?
Joo, samalla vuosikurssilla ollaan.
Ensimmäinen vuosi, Sami pyöritteli päätään ymmärtäväisesti, ehkä hieman huolestuneena. Lapsiähän te olette vielä…
Ei me olla enää mitään lapsia! Adeliina puolustautui. Kumpikin on täysi-ikäinen jo, kahdeksantoista on täynnä!
Selvä, jos kerran täysi-ikäisiä ollaan, puhutaan sitten niin kuin aikuiset.
Minä en halua puhua! Tiedän kyllä jo, mitä sanotte: ‘odottakaa nyt, kasvatkaa ja katsokaa kunnolla tunteitanne’ ja muuta tylsää viisastelua. Te aikuiset ette vain tajua, että tämä on aitoa rakkautta! Haluatte vaan tukahduttaa sen!
En minä aio mitään tukahduttaa, isä huokasi väsyneenä. Haluan vain ymmärtää tilanteen. Eli te rakastatte toisianna, niinkö? Adeliina nyökkäsi uhmakkaasti. Hyvä, mutta missä ajattelitte asua, ja millä elätte? Oletteko pohtineet tällaisia kysymyksiä?
Se ei merkitse mitään! Kun on rakkautta, kaikki muu järjestyy! tytär sanoi intohimoisesti.
Adeliina, montako vuotta sinulla on mittarissa? isä kysyi hiljaisella äänellä. Kuulostat ekaluokkalaiselta, etkä yliopistolaiselta. Rakkaus on hieno asia, mutta elämässä täytyy myös syödä ja nukkua jossakin.
Miksi kiirettä täytyy pitää, onko hätä housussa? Kukaan ei ole Tommia vastaan. Tuo hänet käymään, tutustutaan ja puhutaan myös hänen vanhempiensa kanssa Eikös näin ole, Leena?
Olet ihan oikeassa. Mutta näyttäisi siltä, että syytä kiireeseen heillä kyllä riittää.
Eikö Tommi joudu armeijaan? Mutta eikös opiskelijat saa lykkäystä
Ei, ei kyse ole siitä. Kyse ei ole Tommista lainkaan. Adeliina, aiotko nyt selittää kaiken vai jätätkö kaiken minulle?
En minä mitään peittele, tytär mutisi meille tulee vauva.
Aaa, Sami oli hetken hiljaa, sepä melkoinen uutinen. Ja mitäs meinaatte tehdä nyt?
Mennään naimisiin ja pidetään tämä lapsi! Saa unohtaa kaikki puheet siitä toisesta vaihtoehdosta! Meidän vauva tulee elämään!
Rauhoitutpas nyt. Kukaan ei pakota sinua mihinkään. Mutta kerro tämäkin: tietävätkö Tommin vanhemmat jo asiasta?
Soviimme tänään, että kumpikin kertoo vanhemmilleen tänään…
Ja mitä sitten? Onko hän jo soittanut, miten siellä otettiin uutinen vastaan?
N-nyt ei ole vielä soitellut
Kerrot sitten, kun Tommi ilmoittaa. Mutta anna nyt minun syödä rauhassa teidän draamojen keskellä tulee jo nälkä.
Leena lämmitti nopeasti Lahtelaista lihakeittoa ja laski kulhon pöytään.
Miten tästä nyt selvitään? hän kysyi hiljaa.
En tiedä vielä. Odotetaan mitä Tommin vanhemmat sanovat, katsotaan rauhassa. Kyllä joku tie aina löytyy
Juuri kun ruokailu oli saatu päätökseen, Tommi soitti. Hänen vanhempansa olivat täysin vastaan, keskustelusta oli tullut todella riitaisa ja se päättyi riitaan. Ei hyvältä vaikuta…
Varttia myöhemmin Adeliina ilmestyi olohuoneeseen puhelin kädessään, ja sanoi hiljaa mikrofoni peitettynä:
Tommin äiti linjoilla. Haluaisi puhua teistä jonkun kanssa
Leena pudisti päätään:
Rakas, puhu sinä. Minä en jaksa.
Sami vilkaisi moittivasti vaimoaan, mutta otti luurin, laittoi kaiuttimen päälle ja nosti sormen huulilleen.
Hei, täällä Adeliinan isä Sami Korhonen.
Päivi. Tommin äiti. Poikamme kertoi tänään, että hän seurustelee teidän tyttärenne kanssa ja, no, Adeliinan tilanteen huomioon ottaen he ovat ehtineet harrastaa seksiä, ja nyt heillä on suuria suunnitelmia. Oletteko tietoisia?
Kyllä olemme.
Hyvä. Sitten haluaisin sanoa teille suoraan, että vastustamme näitä ‘suuria’, Päivi painotti sanan sarkastisesti, suunnitelmia! Poikani pitää opiskella, saada ammatti ja rakentaa elämäänsä ensin. Naimisiin meno ensimmäisen vuoden jälkeen, ja lapsi vielä siihen, ei tule kuuloonkaan.
Emme mekään suunnitelleet mitään pika-avioliittoa tytärtemme kohdalla. Mutta Adeliinalle tulee lapsi, joka on teidän poikanne. Mitä ehdotatte?
Nämä ovat teidän ongelmanne, Sami. En ole edes varma, onko se Tommin lapsi. Ja vaikka onkin, tämä “nyt on pakko mennä naimisiin koska olen raskaana” -temppu ei toimi meillä. Ymmärrän kyllä, että jokainen nuori nainen haluaa naimisiin, erityisesti hyvästä perheestä olevan pojan kanssa, asunnon ja tulevaisuuden turvaksi. Mutta äitinä teen kaikkeni pitääkseni poikani tästä erossa. Tämä on myös mieheni kanta. Olemme puhuneet Tommin kanssa, hän hyväksyy meidän perustelumme ja pyytää teidän tytärtänne olemaan enää häneen yhteydessä. Tekee abortin tai synnyttää, meille sillä ei ole merkitystä. Hyvää jatkoa.
Puhelu katkesi.
Sami silmäili raskain katsein perhettään ja totesi:
Kaikki kuulivat, eikö? No niin, ei mitään aborttipuuhia ei tapeta viatonta sielua, eikä terveyttäsikään vaaranneta. Ei maailmaan tähän kaadu. Loma yliopistosta järjestetään, sinä palaat myöhemmin opiskelemaan. Taloudellisesti autetaan minkä pystytään, ja lapsenkin hoidossa jeesataan. Noiden kanssa puhutaan vielä. Hylkiöitä, mutta me pärjätään! Itku ja valeriaana sallittu, mutta ei koko yötä. Kyllä tästä selvitään!
Sami nyökkäsi Leenalle,
Ota Adeliina yöllä viereesi. Saatte purkaa tuntonne rauhassa. Yövyn itse hänen huoneessaan.
Tunnin päästä ovikello soi yllättäen.
Kuka siellä? Sami mutisi ja kävi avaamassa.
Hetken kuluttua olohuoneeseen astui Tommi reppu selässään, silmälasit vinossa ja kasvot edelleen täynnä finnejä.
Tommi! Adeliina juoksi pojan kaulaan kiinni. Tulitko minua hakemaan?
Sinua hakemaan. Sami, Leena, tulin pyytämään, että pääsen viemään Adeliinan mukaani.
Minne, jos saa kysyä?
Sitä en vielä tiedä tarkalleen. Ehkä vuokrataan asunto. Olemme täysi-ikäisiä ja toivon, ettei esteitä tule. Lähdetkö, Adeliina?
Lähden, vaikka maailman ääriin!
Hetkinen! Sami nosti kätensä pysäyttävästi. Muutama kysymys. Äitisi kertoi kaikkien olevan teidän päätöstänne vastaan, myös sinä itse.
Se meni vähän niin. Äiti päättää, isä nyökkäilee vieressä. Minä teeskentelin ymmärtäväni heitä, että eivät ryhtyisi estämään. Otin mukaani lompakon, passin ja pankkikortin ja lähdin tänne.
No jo on, pojasta kuoriutui yllättävä rohkeus, Sami totesi hymähtäen. Entä miten aiotte vuokranne ja arkenne hoitaa, onko tuloja?
Olen säästänyt pikkukeikoista, minulla on oma kanava netissä ja seuraajia, saan siitä tuloja. Pari kuukautta pärjätään, sitten keksin lisää töitä.
Hyvä. Mitäs sanot, Leena, päästetäänkö mukaan? Ei poika ihan hölmöltä vaikuta.
Enpä tiedä, tässä vaiheessa yömyöhään ei ainakaan
Oikein, ei yöllä enää minnekään. Tehdään niin, että Tommi jää meille yöksi vierashuoneeseen; sinä, Adeliina, käyt nukkumaan Leenan kainaloon. Tosissanne aiotte mennä naimisiin?
Molemmat nyökkäsivät: Kyllä!
Ja pidätte lapsen?
Kyllä!
Sitten me ollaan teidän tukena, mutta parilla ehdolla. Ensinnäkin: yrität sovitella välit vanhempiisi, Adeliina tukee sinua. Tommi nukkuu täällä tämän yön, viestit vanhemmillesi että olet kaverin luona. Kerrotte myöhemmin asiallisesti, ei riitaa! Koulua ei jätetä! Varsinkaan sinä Tommi Adeliina käy äitiyslomalla ja palaa myöhemmin. Me tuemme minkä voimme: rahallisesti, lapsenhoidossa, mutta töitä emme tee puolestanne. Avioliittokin hoidetaan nyt matalalla profiililla, sitten juhlat kun hetki on oikea. Käykö?
Sopii! Tommi sanoi heti.
Olisin kyllä halunnut oikeat häät, hunnun, limusiinin ja isot juhlat, Adeliina huokasi.
Ei nyt. Mennään naimisiin hiljaisesti, juhlitaan sitten kun kaikki on rauhallisempaa.
Sovittu
Nyt nukkumaan, huomenna on uusi päivä.
Vielä keittiössä Leena pysäytti miehensä.
Miten muutuit niin nopeasti, Sami?
Kun puhuin Tommin äidin kanssa, minua suorastaan sapetti. Ajattelin, että Tommistakin on tullut äidin poika. Mutta tulikin kunnon mies: seisoi sanojensa takana, ei jättänyt rakastaan. Kyllä minä sellaiselle soisin tyttäreni käden!
Niin olet oikeassa, rakas. Leena hymyili ja meni järjestelemään yöpymiset.
Elämä voi yllättää ja joskus suunnitelmat menevät uusiksi. Tärkeintä on, että vaikeissakin tilanteissa pysytään yhdessä ja autetaan toisiamme, vaikka kaikki ei menisi niin kuin oli ajateltu. Jokaisesta vastoinkäymisestä voi nousta jotain uutta kunhan ei jää yksin eikä luovuta.
