No mutta tiedätkö mitä, minun täytyy kertoa sulle Annasta tämä on kyllä aikamoinen tarina! Anna ja Lauri kasvoivat Oulussa, naapurikorttelissa, ja kävivät koko peruskoulun samalla luokalla. Ylioppilaskirjoitusten jälkeen molemmat lähtivät opiskelemaan Tampereen yliopistoon, ja valmistumisen jälkeen suuntasivat Helsinkiin etsimään töitä. He vuokrasivat pienen yksiön Kallioon, molemmilla oli töitä, mutta eivät koskaan menneet naimisiin. Sitten kävi niin, että Anna tuli raskaaksi ja Lauri siinä kohtaa nosti kytkintä. Ei kuulemma ollut valmis isäksi, eikä lasta ollut heidän suunnitelmissaan ainakaan vielä.
No, Anna oli ihan poissa tolaltaan, ja lopulta päätti palata Ouluun lapsuudenkotiin, kasvattaakseen vauvan äitinsä kanssa. Laurin äiti, Pirkko, oli ollut kaupungin virastoissa hommissa ja aika vaikutusvaltainen tyyppi. Heti, kun porukat alkoivat kysellä Annan vauvasta, Pirkko kertoi kaikille, ettei niiden perheellä ole mitään tekemistä sen lapsen kanssa. Ei kuulu meille yhtään! Ja kun molempien perheet asuivat samassa kaupunginosassa, niin huhut levisivät kuin kulovalkea.
Ystävät tiesivät kyllä, missä mennään. Lopulta Anna sai pienen tytön, ihanan vaaleahiuksisen Ainon. Anna ei koskaan syyttänyt Laurin perhettä, vaan halusi vain kasvattaa lapsensa rauhassa. Mutta Pirkko levitti edelleen kylillä juoruja, ettei Aino olisi heidän sukuaan: Katsokaa nyt, lapsella on vaalea tukka meillä kaikilla suku on mustapäisiä! Nenäkään ei ole meidän, kaikki meidän suvussa on kauniita tuo lapsi on ihan outo. Nyt muka yrittää ängetä meidän sukuun. Kyllä on ilkeitä ihmisiä!
Niinpä Anna kyllästyi siihen, ja ehdotti dna-testiä vain rauhoittaakseen Laurin äitiä. Miksi hänestä tuntui, että kaikki pyörivät pelkän huhumyllyn varassa? Ei mennyt kauaakaan, kun tulokset tulivat: Lauri oli isä. Samantien Pirkko kutsui Annan kylään tutustumaan uuteen lapsenlapseensa. Anna sai Ainolle hienoja vaatteita ja jopa kalliin lastenvaunun ja kun Annan ainoana tulona oli äidin eläkepäivärahat, kyllä se tuli tarpeeseen.
Mutta sitten Pirkko halusi ottaa Ainon luokseen yökylään. Anna vastasi, että tyttö oli vasta vuoden, eikä lähtisi vielä äidin luota mihinkään. Siitä se soppa vasta syntyi. Pirkko suuttui ja uhkasi haastaa Annan oikeuteen, että saisi tapaamisoikeuden lapsenlapseen. Lisäksi hän väitti, että lapsen olisi paljon parempi kasvaa hänen luonaan, kun Laurilla on oma asunto, lapselle kunnon olot ja Anna vain työtön, yksinäinen nuori äiti. Eikö Anna voisi tehdä uuden perheen myöhemmin, hänhän on vielä nuori, synnyttää vaikka lisää lapsia? Luovu nyt vapaaehtoisesti, muuten minä kyllä hoidan asian! Pirkko painosti, että kaikki kaupungin tuomarit olivat hänelle tuttuja. Anna ei antanut periksi. Ne riidat ja oikeusjutut kestivät monta vuotta.
Se sama Aino, jota Annan ja Laurin perhe ensin vähän väistivät, olikin äkkiä heille maailman rakkain lapsi, kun alkoivat kilpailu ja käräjät. Välillä Annan perässä kulki kielikelloja, joku otti kuvia, seurattiin mikä askelkin. Lopulta Anna joutui muuttamaan ja piilottelemaan. Oli siinäkin hommaa. Kaiken myllerryksen keskellä Robert, siis Lauri, meni uusiin naimisiin ja sai pojan ja Pirkon mielenkiinto siirtyi siihen vauvaan. Aino aloitti koulun ja Anna muutti takaisin Helsinkiin, mutta palasi usein Ouluun äitinsä ja Ainon luo. Anna tapasi uuden miehen, Jonin. Annan oma äiti sanoi, että tee nyt oma elämä, kyllä minä Ainosta huolehdin vaikka jonkin aikaa ota sitten tytär takaisin kun elämä rauhoittuu.
Anna meni naimisiin Jonin kanssa ja he vuokrasivat yhdessä kaksiota Sörnäisistä, odottaen uutta yhteistä vauvaa. Mutta Annalla oli kauhea paine uuteen kotiin ei mahtunut toista lasta ja Joni ei oikein lämmennyt ajatukselle toisen miehen lapsesta. Anna päätti, että Aino saisi nyt olla mummonsa luona; siellä on ystävät, koulu ja tutut nurkat. Jonin kanssa uuden vauvan synnyttyä kukaan ei ehtisi Ainon perään. Anna ajatteli, että ainakin mummolla ja tyttärellä olisi seuraa toisistaan.
Sitten Annan äidin terveys alkoi reistailla ambulanssi haki moneen otteeseen ja sairaalassakin piti olla. Aino joutui välillä naapurien luo hoitoon, kun mummo oli pois. Laurin äitiä, sitä Pirkkoa, ei kiinnostanut enää ollenkaan mitä Ainolle kuului. Jos he sattumalta tapasivat kaupungilla, Pirkko vaan kyynisesti hymähteli: Olisit antanut tytön heti minulle, olisin laittanut hänet kielikouluun, olisi oppinut saksaa, venäjää ja ranskaa, soittaisi pianoakin! Mutta äiti hylkäsi lapsensa. Mietippä, mitä tuosta nyt kasvaa? Minä huolehdin pojantyttärestäni hän kyllä saa kaiken parhaan: yksityiskoulun ja harrastukset!
Ja se Lauri ei ollut Ainon elämässä mukana missään vaiheessa. Loppujen lopuksi juuri siitä helmenä käydystä tytöstä ei edes tullut kenellekään tärkeä. Nyt Aino kasvaa vähän kuin tuuliajolla ja kukaan ei tiedä, minne tie vie, tai mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
