Olin viisi vuotta parisuhteessa tyttöystäväni kanssa. Asuimme eri kaupungeissa töiden takia, mutta juttelimme joka päivä. Meillä oli yhteisiä suunnitelmia, ja harkitsin jo vakavissani kosimista, jotta voisimme lopettaa välimatkan. Luotin häneen – hän ei ollut koskaan antanut syytä epäillä. Eräänä päivänä tuntematon numero soittaa. Vastaan. Langalla oli rauhallinen ja kohtelias mies, joka esittäytyi ja sanoi suoraan: — En halua ongelmia. Soitan, koska sinun täytyy tietää jotakin. Hän kertoi olevansa järjestelmäinsinööri ja alkaneensa tapailla naista – eivät vielä vakavasti, vain viestejä, kahveja, flirttiä… sitä vaihetta, jossa tutustutaan. Nainen ei ollut maininnut parisuhteesta mitään ja kaikki vaikutti normaalilta, kunnes asiat eivät enää täsmänneet. Mies oli kertonut ystävälleen, kenen kanssa tapaili. Tämä hiljeni ja pyysi kuvaa, ja nähtyään sen sanoi painokkaasti: — Jätä tuo nainen heti. Hänellä on ollut poikaystävä jo viisi vuotta. Ystävä tiesi tapauksesta ja kuvaili minua – että asun eri kaupungissa, että nainen työskentelee siellä ja käyttää tilannetta hyväkseen. Vielä pahempaa: nainen tapaili myös toista insinööriä, joka tiesi seurustelusta ja jolle tämä ei ollut ongelma. Silloin mies ymmärsi, ettei ollut kyse väärinkäsityksestä vaan naisesta, joka pyöritti kolmea suhdetta samaan aikaan: minun, toisen insinöörin (joka tiesi minusta) ja hänen kanssaan, joka ei tiennyt mitään. Mies kertoi soittaneensa minulle, koska jos naisilla on solidaarisuutta, pitäisi myös miehillä olla. Hän ei halunnut olla tällaisessa mukana, löysi numeroni somekanavien kautta ja halusi kertoa suoraan. Hän lisäsi: — Jos haluat todisteita, voin lähettää. Minulla ei ole mitään salattavaa. Sanoin kyllä. Suljin puhelimen ja muutaman minuutin päästä sain kaiken: keskustelut, ääniviestit, kuvat, sovitut tapaamiset. Hänen puhetyylinsä – miltei sama kuin mitä olin kuullut itse. Samat lauseet, kohteliaisuudet, tyhjät lupaukset. Rintaani kiristi niin paljon, että luulin kuolevani. Rakastin häntä ja olin jo rakentamassa elämää yhdessä. Suunnittelin muuttoa, kihlausta, yhteisen alun rakentamista. Soitin hänelle ja kysyin suoraan. Hän ei kieltänyt. Ensin yritti vähätellä, sitten suuttui ”ulkopuolisen sekaantumisesta”, kunnes alkoi itkeä. Sanoi olevansa hukassa, ettei tiennyt mitä haluaa, eikä uskonut että saan tietää näin. Lopetin puhelun. Silloin ymmärsin vaikean totuuden: eivät vain miehet petä. On myös naisia, jotka valehtelevat järjestelmällisesti, pitävät yllä useita suhteita ja tietävät tarkalleen mitä tekevät. Menetin suhteeni. Mutta kiitän miestä, joka arvokkaalla eleellä varoitti minua tuntematta edes minua. Sillä muuten olisin tänään kihloissa ihmisen kanssa, joka pystyy elämään kaksois- tai kolmoiselämää ilman omantunnontuskia.

Olin ollut suhteessa tyttöystäväni kanssa viisi vuotta, vaikka asuimme eri kaupungeissa työn takia. Juttelimme joka päivä, ja tulevaisuus kuului meille. Olin jo vakavissani suunnittelemassa kosintaa ajattelin, että muutto samaan kaupunkiin veisi meidän väliltämme viimeisetkin välimatkat pois. Luotin häneen. Ei hän antanut aiemmin mitään syytä epäillä.

Eräänä yönä, kun aurinko ei laskenut kunnolla ja harmaat joutsenet lensivät ikkunani takana, soi puhelimeni oudosta numerosta. Vastasin, ja vastaan tuli tyyni, kohtelias miesääni. Hän esittäytyi: Jari Salonen, järjestelmäinsinööri. Hän sanoi suoraan:

En halua mitään riitaa. Soitan sinulle, koska uskon, että sinun pitäisi tietää jotakin.

Jari kertoi alkaneensa tapailla naista ei mitään vakavaa, vain viestejä, kahvikuppeja, outoja kohtaamisia höyryävissä kahviloissa, vilauksia lumisilla rannoilla. Se vaihe, kun vasta tutkitaan toisen kasvoja ja ääntä. Nainen ei ollut koskaan maininnut seurustelevansa. Kaikki tuntui leijuvan unenomaisesti kiinni todellisuudessa, kunnes jotakin alkoi lipsua oudosti raoista.

Jari puhui ystävälleen, joka sekin tapaili jotakuta. Hän sanoi naisen nimen: Kirsi Räikkönen. Kaveri hiljeni kuin kaamosperhonen ja pyysi kuvaa. Kun sai sen, lausui kuin olisi tuomion sanonut:

Pysy erossa hänestä. Hänellä on ollut virallinen poikaystävä jo viisi vuotta.

Ystävän mukaan tämä ei ollut mikään supistunut huhu. Sen tiesivät monet jopa minä olin itseni tarinan keskellä, vaikken tiennyt muusta mitään. Että asuin eri kaupungissa, että nainen käytti työmatkoja hyväkseen. Pahinta oli se, että Kirsi tapaili myös kolmatta insinööriä Jari tunsi hänet vain kasvoilta, kun taas hänen ystävänsä tunsi miehen syvemmin. Ja tämäkin insinööri tiesi poikaystävästä, eikä välittänyt.

Silloin Jari tajusi kyse ei ollut väärinymmärryksestä, vaan naisesta, joka kulki samaan aikaan kolmen miehen arjissa: minä, insinööri, joka tiesi minusta, ja hän, joka oli viety mukaan sumuun tietämättään.

Jari sanoi, että jos maailmassa on sisaruutta naisten välillä, olkoon sitten myös veljeyttä miesten kesken. Hän ei tahtonut olla osallisena tällaisessa vyyhdissä. Hän oli löytänyt numeroni somesta ja halusi soittaa, eikä kirjoittaa. Hän lisäsi:

Jos haluat todisteita, kerro vain, niin lähetän. Minulla ei ole mitään salattavaa.

Pyysin, että lähettäisi. Suljin puhelimen, ja hetken päästä laukuin kännykkääni: viestejä, ääniklippejä, valokuvia, kohtaamisten sopimisia. Samat lauseet, samat kohteliaisuudet kuin minulle, samat lupaukset, joissa oli vain hiljaisia sanoja.

Painava kivi puristi rintaa, tunsin, että astun tyhjyyteen keskellä revontulten valoa. Rakastin häntä ja näin koko elämäni rakentuneen hänen ympärilleen. Mietin, että muuttaisin pois Tampereelta, kosisin häntä, aloittaisimme yhdessä alusta Helsingissä tai jossain missä järvet ovat tyynet kuin peili.

Soitin Kirsille. Painostin. Hän ei kiistänyt. Ensin yritti vähätellä. Sitten raivostui, koska “joku oli sotkenut kaiken”. Lopulta itki. Sanoi, että oli sekaisin. Ettei tiennyt mitä halusi. Että ei uskonut tämän selviävän näin.

Katkaisin.

Silloin ymmärsin jotakin, jonka nieleminen oli kuin jäätävän joen juominen: eivät vain miehet petä. On myös naisia, jotka valehtelevat laskelmoiden, pitävät yllä useampia suhteita samaan aikaan ja tietävät tarkkaan, mitä tekevät.

Kyllä, menetin rakkauden. Mutta kiitän miestä, joka ei edes tuntenut minua ja silti uskalsi avata oven totuuteen. Muuten olisin tänään ollut kihloissa ihmisen kanssa, joka eli kaksin-, kenties kolminpelinyksin piilottamatta pienintäkään tunnontuskaa.