Poikani toi kotiimme tytön, enkä tiedä miten saan hänet lähtemään.
Vain nimettömänä uskaltaa tunnustaa tällaisia asioita, kuten niitä, joista tänään kirjoitan. Sydäntäni painaa katkeruus, jota en enää jaksa kantaa. Valmistaudun moitteisiin, mutta toivon, että minut ymmärtävät kaikki äidit, joiden lapsi on yhtäkkiä kasvanut aikuiseksi.
Synnytät lapsen, kasvatat hänet, eroat hänen isästään, koska et kestä enää yhteistä arkea, vietät aikaa lapsen kanssa, teet parhaasi, jotta yksinhuoltajuus ei jättäisi häneen jälkiä, painat kahta vuoroa töitä, seisot vielä kolmannessa vuorossa hellan ääressä, ostat kaikki uusimmat puhelimet, maksat koulut, ja sitten:
Äiti, Essi muuttaa meille.
Kuka? Tänne meidän 44,2 neliön asuntoon? Tyttö muuttaa poikani huoneeseen? Syökö hänkin meidän kanssa? Entä pyykit pesenkö nyt kahdenkin naisen vaatteita? Tuleeko meille nyt kaksi emäntää tähän pieneen kotiin?
Poikani oli niin riemuissaan, kun ilmoitti uutisen, odotti että hymyilen, hyppään kattoon ilosta ja ehkä juoksen heti tyhjentämään kaapit Essille?
Essi on ihan mukava tyttö, mutta se ei tarkoita, että haluaisin uuden asukkaan kotiimme. Aikuisia? Miksi eivät ota yhteistä ASP-lainaa tai vuokraa omaa asuntoa? Säästetäänkö nyt hermoja, ettei tarvitse maksaa vuokraa? Äidin hermoillako tässä säästetään?
Näin tunsin mutta päästin tytön sisään. Onhan pojallanikin oikeus tähän kotiin ja sen myötä oikeus tuoda tyttöystävänsä tänne. Valehtelisin jos väittäisin, etten hermostunut. Ystäväni moittivat: “Etkö ajattele poikasi onnea? Millainen äiti olet?”
Nyt joka kerta, kun palaan kotiin, kaikki ärsyttää. Heti eteisessä. Vieraat kengät lattialla, hellan lika Essi on taas kokannut. Entä jos ostamani ruuat kuluvat nyt nopeammin? En ole tuhlari, mutta harmittaahan se. Ja kuinka monta kertaa ruoanlaitossa loppuu vehnäjauho kesken kaiken? Ja ne jatkuvat jonot kylpyhuoneeseen!
Myönnän, että haluaisin Essin pois asunnostani. Minulla ei ole tarvetta toiselle emännälle täällä.
Sitten sain päähäni ajatuksen: entä jos minäkin toisin miehen tänne? Miksi olen vuosikaudet piilotellut omia suhteitani, vaikka poikani on saanut kasvaa täällä? Kyllä kai minullakin olisi oikeus tuoda uusi mieskin asumaan, laukku kainalossa, ja nähdä miltä tuntuu kun kaikki mahdutaan tähän 44,2 neliöön?
Tällaisen oudon kirjeen sain käsiini. Itse pienen pojan isänä minun on vaikea kuvitella olevani lähettäjän roolissa, mutta jään innolla odottamaan lukijoiden ajatuksia.
Mitä mieltä olette, rakkaat lukijat? Ovatko lapsenne jo siinä iässä, että vastaava tilanne on itsellenne tuttu? Tulitteko toimeen lastenne puolisoiden kanssa? Onko naisella oikeus vaatia Essin pois kotoaan?
