Kerronpa teille, miksi en halua jättää lapsiani mummojensa hoitoon.
Olen 31-vuotias, minulla on kaksi tytärtä 3-vuotias ja 1-vuotias ja olen kotona heidän kanssaan ihan omasta tahdostani! Kun sain ensimmäisen lapsen, kuvittelin jotenkin itsestäänselvyytenä, että kyllähän mummot auttavat alkuun. Voi kuinka höpsö luulo! Kävi nopeasti selväksi, että mummot olivat lähinnä esteenä, eivät auttamassa, ja niinpä kaikki piti selvittää ihan itse.
Antakaas kun avaan vähän tätä:
Kun esikoiseni syntyi ja etenkin kun päästiin kotiin olo oli ihan avuton: en tajunnut yhtään, mistä suunnasta lasta pitäisi lähestyä. Nyt kahden lapsen jälkeen tunnen itseni melkein mestariksi, mutta kolme vuotta sitten homma aiheutti pelkkää levottomuutta koko perheessä. Ohjekirjaa vauvan hoitoon ei ollut painettu kenenkään aivoihin, vaikka olisi ollut aika kiva.
En ymmärrä miksi kuvittelin, että vanhempi ja kokeneempi sukupolvi osaisi automaattisesti vaihtaa vaippoja, kylvettää, syöttää, leikata kynsiä ja hoitaa kaiken minkä päälle vielä hoitovoiteet. Totuus oli, että mummoilla oli kaikesta aika persoonallisia näkemyksiä. Esimerkiksi jo kylvettäminen jakoi mielipiteet vahvasti!
No, nykyisin osaan vaihtaa vaipat molemmilla käsillä ja silmät kiinni. Arvostan oikeasti suuresti sitä kaikkea, mitä oma äitini ja anoppini ovat tehneet, mutta pakko kai se on vähän hymyillen todeta:
Mummo 1 (anoppi):
Kannattaisi lukea rukous veden päällä ennen kuin annat sitä lapselle.
Ostin sitten puolisen vuotta myöhemmin Brita-suodattimen.
Sillä välin hän suositteli ostamaan harmaata saippuaa vain sillä saa pestä lasta, ja se kuulemma auttaa myös ärsytyksiin.
“Kasvatat lapsesi huonosti, siksi he sairastuvat.” (Jaa-a.)
Jos lapsi itkee, pitää viedä parantajalle siellä apu löytyy.
Mummo 2 (oma äiti):
Itku ei haittaa, se menee itsestään ohi. Kuume? Anna Panadolia, se menee.
Ostat lapsille liikaa leluja, pitäisi olla maltillisempi.
Tulen lauantaina klo 13 hoitamaan lapsia, mutta 16 pitää lähteä Tenava-Woodsiin kavereiden kanssa. Joka viikonloppu sama show.
Sokeria ja suolaa voi antaa vauvalle jo puolivuotiaasta. Jos lapsi pyytää, maistaa voi vaikka mitä.
Rakastan äitiäni, mutta en voi olla miettimättä jälkeenpäin monia juttuja meidän lapsuudesta!
Mitä meille on syötetty ja hoidettu, tai lähinnä jätetty hoitamatta. Meidät tungettiin usein mummolaan, ja siellä pasta oli päivän ruokalista kotona taas aina rasvaista makaronilaatikkoa. Yskäni annettiin olla, kunnes siitä tuli hinkuyskä. Vasta nyt tajuan, miksi minulla on ollut vatsavaivoja ja maksa tekee liikaa töitä.
Yhteenveto: Mummot ovat minulle tärkeitä ja rakkaita, mutta ajatus siitä, että jättäisin lapset useammaksi päiväksi heidän hellään huomaansa no, ei tule tapahtumaan. Lyhyet hoitopätkät menee, mutta muuten En ole hermoraunio, mutta kyllähän sitä vähän varoo!
